Max Tuffenpoika saapui!

[Sirpa]

VERILÖYLY VAARALASSA <br> <br>Nyt se sitten tapahtui. Avasin aamulla pesuhuoneen oven ja kauhukseni lattia oli noin puolen neliön pinta-alalta ihan veren peitossa. Luulin jo löytäväni siilimme raatoina, mutta onneksi ihan niin hurjasti eivät asiat olleet. Ensin kaivoin esiin Tuffen, jonka mahakarvat olivat aivan verestä punaisena. Tarkempi tutkimus osoitti, että pojalla oli tikkaus pippelin yläpuolella. Reikä ei kuitenkaan enää vuotanut, joten tyydyin vain puhdistamaan sen. Max löytyi omasta kopistaan myös verisenä. Sen toisessa kyljessä, heti siinä, missä piikit muuttuvat karvoiksi, oli myös puremajälki. Sekään ei enää vuotanut. Haavat eivät näytä enää pahoilta, joten toivotaan, että pelkkä desinfiointi pitää pöpöt loitolla. Vaan tähän yhteenottoon päättyi nyt ainakin poikain valvomaton yhdessäolo. Niin ihanaa, kuin olisikin ollut pitää isä ja poika yhdessä! Haluan kuitenkin molempien säilyvän hengissä ja vahingoittumattomina. Siispä ensi yöksi rakennamme taatusti siilinpitävät barrikaadit ja viikonlopun aikana Jari saa suunnitella helposti paikalleen laitettavan, mutta tukevan esteen pesuhuoneen ja löylytilan väliin.

[Kitty]

Voi voi Toivotaan nyt että ei tule mitään pahempaa.. <br> <br> <br>Kyllä kannattaa ehdottomasti erottaa pojat!

[Innostunut siili]

Huh, se siitä sitten. Vaan paljon tuotti iloa ainakin minulle tämän aiheen seuraaminen. Onneksi teillä on mahdollisuus jakaa se tila, ettei tarvitse ryhtyä muuttohommiin. Terveisiä vaan Inkulta ja Vertiltä. Ja tosiaan Sirpa, tuossahan tuo hiihtolomakin jo suorastaan kolkuttaa ovelle

[Pirjo Y]

Opettajat ovat sitten raivostuttavia Loma loma loma... Mutta mitä ihmettä ne pojat olivat hommanneet jos toisella oli pippelin seutu veressä. Häh, senkin pervot!

[Sirpa]

Innostunut S., älä muuta viserrä! <br> <br>Pirjo Y. Revi siitä: Hiihtoloman jälkeen 33 työherätystä pääsiäislomaan ja siitä sitten 32 työherätystä kesälomaan.... <br> <br>Poikien haavat näyttivät tänä aamuna ihan siisteiltä. Vaan sitä tosiaan myös Pirjon lailla pohdin, että mitä ihmettä pojat olivatkaan puuhanneet!

[Taina]

Voi ärmykkä, sirmukka ja pentale!!! Näin sitten kävi(en suoraansanottuna olisi itse uskonut) , no onneksi ei mitään kamalan traagista, mutta kyllä toi veri aina säikäyttää >gooleimmankin tädin. <br>Täällä tytöt ovat samassa tilassa ja löytyvät toistensa vierestä nukkumasta,joka aamu eri paikoista. Kaikilla on kuitenkin myös mahdollisuus mennä omaan lukaaliin, niitä on lattialla tarjolla useita erilaisia versioita. <br>Nyt olen vähentänyt niiltä ruoan määrääkin varovasti, jottei siitä synny verilöylyä, että toinen rohmuaa enemmän, hyvin mennyt tähän asti. <br>Mikähän Maxiin ja Tuffeen lopulta meni? Onkohan Maxin vonkaaminen käynyt jo liikaa isukin hermoille? Tuffe varmaan antanut isän hampaista(niistä joita on jäljellä) jos Max yrittänyt kammeta hänen selkäänsä...voih! <br>gröhöm,joku lähtee pääsiäisenä matkoille...opet repikää siitä

[zoozoo]

Uskoisin että uros eläimet ovat reviiritietoisempia kun naaraat. Niille kait tuli kinaa neliöistä.

[Leia]

Harmi, että Tuffen ja Maxin yhteiselo sitten päättyi tällä tavalla, innolla luin minäkin tätä aihetta.

[Knightrider]

Voi hitsi, alku näytti niin lupaavalta. Mutta vaikka kyse on uroksista, luulisin silti että "kinastelun" syy on enemmänkin siilien luonne-eroissa kuin reviiritaistelusta (kun esim. Pirjon siilipojatkin viihtyvät niin hyvin yhdessä). Ehkä tosiaan isäpappa vain kyllästyi poikansa kosiskeluun, onhan se ihan ymmärrettävää. Tai sitten Max ajatteli ottavansa kovemmat keinot käyttöön. <br> <br>Meinaatko Sirpa iltaisin pitää siilejä vielä valvotusti yhdessä?

[Sirpa]

Anna nyt ensin haavojen parantua. Kyllähän me varmaankin kokeilemme vielä, josko vaikkapa illat olohuoneessa sujuisivat. Tuli muuten tuossa mieleen, että jos Max olisikin yrittänyt käydä imemään vielä maitoa Tuffen "nisälle" ja siksi purema oli missä oli. Se viikkojen vinkuminen ja maahan heittäytyminen Tuffen edessä vaikutti nimittäin niin alistuvalta käytökseltä, aivan kuin poikanen kerjäisi emoaan. No tämä nyt on tällaista hakuammuntaa vaan. <br> <br>Tänään marssimme rakennustarvikekauppaan barrikadiostoksille. Väliseinä saa olla reilun korkuinen, sillä en enää halua siivota veristä taistelutannerta. Oli se vaan hurja näky, kun verta oli niin isolla alueella. Onneksi kundit tuntuvat toipuvan hienosti saamistaan puremista. <br> <br>Tainalle: Siis mitä? Taas matkalle. ihan epistä! Mä tulen mukaan *vinkuu*

[Taina]

hih, matkailu avartaa ja siililöydöksiä pitää saada lisää, meillähän on niitä niiiin vähän <br>No kyllä mulle se hiihtolomakin kelpaisi, mutta painan duunia ja nautin sitten myöhemmin. <br>Meidän typykät söivät eilen vauvan pilttiruokaa lihaa ja kasviksia ja hyvin upposi ( no se oli vaan testi) <br>Ostankin heille tota maitojuomaa kokeeksi, koska he tykkäävät niin naatiskella.Sitähän voisit S. ostaa Maxillekin,jos maitoa hinkuu hän.

[Pirjo Y]

*repeää täysin* On varsin todennäköistä, että juuri näin kävi kuin Sirpa epäili. Että nisälle on menty, hih hah!

[Sirpa]

Joo, voin oikein kuvitella, kuinka Max on ollut innoissaan löydettyään taas "nisän" ja samalla Tuffe on napannut kiinni kylkeen, että "nyt , perk**e riitti tämä touhu" ja Max-polo on säikähtänyt ja käynyt Tuffeen kiinni. <br>Mitäs jo Taina ostettais sitä vastiketta yhdessä, niin ei menis hukkaan, jos on myynnissä vaan isompi satsi?

[Sirpa]

Barrikadi isän ja pojan välillä on komeassa 35 cm korkeudessaan pitänyt pojat viime aikoina erossa toisistaan. Vaan aamuyöllä se taas alkoi, nimittäin linnunlaulun kaltainen kimeä ääntely. Unenpöppöräisenä en aluksi tajunnut, mistä on kysymys. Kevään jo luulin koittaneen. Vaan pian ääni yltyi niin kovaksi, että oli pakko nousta katsomaan, mistä nyt on kysymys. Kohtahan seinänaapurit olisivat vinosti hymyillen kysyneet tavatessa, että vieläkös rouva pystyy kävelemäänkin, kuin niin tuli yöllä vinguttua...No, Jarikin oli herännyt, joten kodinturvajoukkomme marssi siis yhdessä pesuhuoneeseen. <br> <br>Ja mitä väsyneet silmämme näkivätkään! Jos elämä olisi elokuvaa olisi eeterissä alkanut soida vuosikymmenien takainen suosikkivalssi "Kaunis on luoksesi kaipuu, raskas vaikk´ joskus se lie.." Barrikadin ja seinän välissä on nimittäin noin sentin rako ja siinä Max ja Tuffe olivat kuonokkain. Max makasi taas tyypillisessä asenossaan mahallaan ja kimitti isälleen: "Tahdon sinne, päästä!" Hetken jo mietimme väliseinän poistamista ja siirtymistä takaisin sänkyyn, mutta järki voitti. Emme haluisi nyt herätä uudelleen mihinkään tappeluun. Niinpä kiikutimme Tuffen toiseen huoneeseen, jätimme Maxin siilien valtakuntaan yksin ja nukahdimme. Vaikka nyt valitsimmekin helpoimman tien, taitaa edessä olla taas pian YS, Yhdistyneet siilikunnat!