Ensin kannattaa miettiä, että mitä mahdollisille poikasille tekee, kun ne syntyy. Aika huonoi tilanne on niillä, jotka eivät ole virallisia kasvattajia, ja siilit eivät mene useinkaan kaupaksi. Varsinkin, jos poikasia tulee vaikka 5, niin uuden kodin löytäminen ei ole helppoa.
Emosiilin iän tulee olla 6kk - 1,5 vuotta. Uroksen olisi hyvä olla n. 1-2 vuotias, tällöin se on parhaimmillaan ja mahdolliset perinnöilliset sairaudet ehtivät tulla yleensä esiin. Vanhoilla uroksilla hedelmällisyys saattaa laskea, mutta meidän Nukka on saanut poikasia yli 3-vuotiaanakin, ja on niitä muitakin. Kovin nuorta ei kannata käyttää, vaikka uros yrittääkin astua jo 8 vko ikäisenä
Emolle pitää antaa kalkki ja vitamiinilisiä. Sen ruokavalio pitäisi saada monipuoliseksi jollain keinolla, sillä kissanruoka ei ole siilin pääasiallinen ravinto, vaan hyönteiset. Emosiili totuttaa myös lapsensa uusiin ruokiin, joten senkin takia olisi hyvä, että emo söisi monipuolisesti. Näin poikasetkin oppivat syömään hyvin. Vitamiinilisänä voi antaa mm. nutriplus-geeliä (ihan tosi vähän). Kalkkivalmisteista on mainintoja täällä palstalla, kannattaa etsiä.
Poikasten tuloa ei voi tietää välttämättä mistään. Joskus emo lihoo loppuvaiheessa, rakentaa pesää ja sen luonne voi muuttua.
Kun poikaset syntyy, ne piipittävät jonkin verran, välillä vähän ja välillä paljon. Pesään ei saa kurkatakaan ennen kun poikaset ovat 5 vrk tai enemmän. Poikasiin ei saa koskea ennenkuin ne ovat 14 päivän ikäisiä. Tällä pyritään ehkäisemään emon stressiä ja sitä, ettei se hylkää tai syö poikasiaan. Pesää emo alkaa rakentaa muutama päivä tai viikko ennen synnytystä.. Joskus se ei edes rakenna pesää, jos materiaalit tai paikat eivät miellytä.
Kaiken kaikkiaan, siilin kasvatus on yllättävän vaikeaa touhua, ja kokeneillakin on ongelmia ja takaiskuja asioiden kanssa. Emo voi myös saada mm. kalkkikramppeja tai kuolla synnytykseen, joten kaikkeen on varauduttava.