Kirjoittaja lindayk » 21 Helmi 2006, 15:36
Hiljaa katselin aivan läheltä, tänään n. klo 12.40, puhdistaessani pojan haavaa, miten silmät olivat väsyneet, hengitys raskas. Hitaasti alkoi suuri haukotus, sen jälkeen venyttely. Se oli ihmeellistä. Hitaasti alkoi toinen haukotus, ja samalla, niin hiljaa, lähti Simppu luotamme pois. Lääkäriin olisimme lähteneet, vaan ei tuota matkaa enää tehtykään.
<br>
<br>Kyyneleet nyt vuotavat. Simpun kunniaksi, Simpun muistolle.