Siilien luonteet?

[Blackrose85]

Minni on sylisiili, nukahtaa melkein heti kun ottaa syliin ja rapsuttelee.Hereillä ollessaan ei kyllä sitten millään malta olla hetkeäkään paikallaan. <br> <br>Aveka ei malta olla hetkeäkään paikallaan missään ja itsesuojeluvaistoa ei löydy pätkääkään! koko ajan täytyy olla silmätarkkana jos esim.sohvallakin on tallustamassa.Ja aina täytyy kaikesta olla tekemässä vaahtopalloja. <br> <br>Kummatkaan eivät ole ikinä yrittäneetkään purra.

[Pirjo Y]

No kaikkihan tietävät Yrjänän kanssa hallitsevan Mahtisiili Siriuksen, jonka luonnetta parempaa ei voi olla. Superlöllykkä. Sirius puree ehkä niin aikoina kun helvetissä on kylmä. Ei meillä kukaan valkovatsa pure, korvakkaat nyt ovat mitä ovat. Ja edesmennyt Giovanni toi siilisti-suomi-sanakirjaan käsitteen Kesysiili... <br>Ykkössiilimme Luna on oikein mukava perussiili, utelias ja virkeä. Menee palloksi nanosekunnissa mutta avautuu myös pian. Zaniahin voisi määritellä ihan samoin. Mutta Muskotti se ei ole tullut isäänsä muuten kuin kooltaan. Kaunis siili kuin mikä, mutta vuoren kokoinen ja krooninen säkätti. Todistaa sanonnan, että kauniit kasvot kätkevät usein w-maisen luonteen... Muskotti on Kaitsun siili ja avautuu kyllä Kaitsun käsissä raadoksi aika nopeasti

[Stingu]

Meillä on kaksi (ja yksi edesmennyt) ep:tä. Afrikkalaisista ei ole kokemusta. Sting joka meidän vanhin siili, ei ole sylisiili. Se on eläinkaupasta hankittu ja ei ole koskaan viihtynyt sylissä. Se ei pure juurikaan (pari kertaa nappassu kahden vuoden aikana) mutta on sylissä aina vähän piikit pystyssä. Kynnet antaa leikata nätisti. <br>Toinen siilimme William (stingun poika) on ihan löllykkä sylisiili kun sille päälle sattuu.Aina ei viihdy sylissä ja sillon vaan puhisee ja yrittää kipittää sylistä pois. Mua ei ole purru ku pari kertaa pikku poikasena jolloin hampaita piti testata jokapaikkaan, muita saattaa maistaa. Mä saan käännellä ja väännellä miten päin vaan. <br> <br>Edesmennyt Tuutikki siilimme puri aina kun vaan sai tilaisuuden ja lujaa. Kun se oli lattialla vapaana oli varottava tarkasti ettei varpaat jää tielle. Kynsien leikkaaminen oli miltei mahdotonta ja ilman fleeceä sitä ei uskaltanut käsitellä. Kun käytiin eläinlääkärissä hakemassa sille kalkki piikki, ei eläinlääkäri nähnyt kokoaikana muuta kuin piikkipallon, ei edes nenää... <br> <br>Että ainakin meidä ep:ssä on kokonainen kirjo erilasta käytöstä!

[Mila]

Meillä Hilma on äkäisestä pallurasta kehittynyt ihan kelpo kaveriksi. On hyviä päiviä jolloin ei koko syliaikana pääse yhtäkään kunnon tuhausta eivätkä piikit nouse. mutta on tietysti myös huonoja päiviä.. Hilma kyllä pysyy sylissä, nukkuu jos vaan saa tilaisuuden. Pitäisi päästä paidan sisään tai peiton alle. Hilma tykkää nukkua vatsan päällä peiton alla. Silloin Hilma ojentaa kaikki jalat suoriksi ja häntä pitkänä Onse söpö. Vapaana oleminen ei aina ole ihan Hilman juttuja.. Välillä juoksee tosi kovaa ympäriinsä, tosin aina seiniä pitkin, mutta useimmiten tulisi takaisin syliin jos lattialle yrittää laskea. Ei ole koskaan purrut ketään paitsi kerran piti kaveriani mahasta maistaa.. Pesu ei myöskään käy Hilman aikatauluun. Vaikkei olisi aikomustakaan tassupesuun niin kun hana avautuu on Hilma jo niskassa puhisemassa. <br> <br>Yleisesti ottaen tosi kiltti ja viihtyy kyllä sylissä. Ihana

[Anitta2]

Meidän siilit menee kyllä palloksi vähäksi aikaa, mutta eivät pure vaikka vähän yrittäisi sormea pistää kuonon eteen. <br>Emo-Lara ei viihdy sylissä, tyytyy jalkakylvyssä istumaan ja odottelemaan tassujen likoamista, mutta sitten pitää äkkiä päästä vedestä pois. <br>Poikaset on kaikki olleet "hampaattomia". Viimeksi eilen yksi poikanen oli tulevan orjansa sylissä ilman puhinoita. Ei siis uusillekaan ihmisille pörhistellä. <br>Pidän poikasia sängyssä vieressäni aamuisin jos vain ehdin. Siitä ne tykkää kun saavat olla lämpimässä. Peppu pullottaa ja pieni häntä pistää esiin peittojen alta kun siili on littanana ja nauttii.

[Sirpa]

Meidän pojista voi todellakin sanoa, että "samaa sukua, eri maata". Tuffe, noh, lisänimi "Vaaralan vampyyri" sen kertoo.. Vaan Max Tuffenpoika on kuin ei edes siili tietäisi olevansa. Pari kertaa herra on puhahtanut, mutta siinä kaikki. Edes viime viikonlopun juhlissamme, kun eräs eläinlääkäriystäväni halusi tutustua siilien sukupuolituntomerkkeihin ja muutenkin käsitellä moista eksoottista otusta, ei Max ollut muuta kuin pelkkää ystävällisyyttä koko eläin. Miten voikin olla isänsä poika? Vaan molemmat ovat yhtä rakkaita ja perheemme täysivaltaisia jäseniä.

[Mila]

En nyt tiedä mihin tän kirjottaisin.. <br> <br>Tänään kun oltiin Hilman kanssa suoritettu tavalliset iltatoimet, laitoin Hilman häkkiin. Siitä raksut ja madot syötyään (muu ruoka saa odottaa yöhön) Hilma meni sitten semmoseen mökin tapaiseen. Siinä tarkkailin ja huomasin että rupes kuulumaan ihan ihme naksutusta. Hilma laittoi jalat suoriksi ja nousi niin että masun ja maan väliin jäi enemmän ilmaa. Siinä sitten notkui ylös alas ja naksutti. Lopuksi rapsutti korvan takaa, ja heittäytyi kyljelleen nukkumaan. <br>Onko ihan normaalia ja yleistäkin? Itse en ole ennen huomannut..

[Kude]

Emmä tiedä, Mila, mutta kuulosti iltajumpalta!

[Nocturnal]

Meidän Nipsu on aika metka kaveri Kylvystä herra ei nykyään enää juurikaan pyri pois, ellei niskaan sada vettä. Se kököttää paikallaan lämpimässä kylpyvedessä silmäluomet lerppuen ja havahtuu siinä vaiheessa kun kuono painuu liian lähelle veden pintaa Nipsu tykkää pureskella, mutta enimmäkseen se on jonkinlaista kokeilevaa hellänsorttista näykkimistä. Matoja ei kyllä kannata paljain sormin antaa, koska Nipsu ei välitä kiinnittää huomiota siihen missä mato loppuu ja sormi alkaa. Kerran sain aika mojovan pureman kun Nipsu hermpostui. Yritin nyppiä erästä miehekästä töhryä pois herran rintakarvoista, mutta siitä ei tykätty yhtään ja sain sormilleni. Nipsu on myös kuulua Himosiilin sukua ja isäänsä tulleena laulaa jopa omalle isälleen ja muun lajisille kavereille Sisäsiisteys alkaa muuten pikkuhiljaa parantua.