Siilien sairasosasto, osa 2

[Marjo]

Voi kauhea. Huomasin tämän vasta nyt. Todella surullista. <br>Otan syvästi osaa. <br> <br>-Ikävöimään jäävät Tiuhti ja Pablon poikaset Nyyti ja Ninni

[Kitty]

Ei ole totta! ( <br> <br>Osanotto :'(

[miia]

voi surkujen surku! <br> <br>osanotto myös minulta.

[oliver]

Vai näin tässä sitten kävi, Katille voimia.

[Leia]

Osanotot täältä ): Paljon jaksamisia! <br>----- <br>Hempulla on ollut vihreää ulostetta muutaman päivän ajan, olen ajatellut sen johtuvan siitä, että öttiäiset loppuivat melkein kokonaan ja sitten yhtäkkiä niitä olikin taas kaikkia tarjolla. Jos tämä kuitenkin jatkuu vielä yhdenkin päivän lisää, soittelen eläinlääkärille.. <b>Edit:</b> sisko oli pessytkin jo pyörän ja sanoi, ettei uloste ollut ollut enää vihreää. Käytöksessäkään ei ole ollut mitään muutoksia, että eiköhän se johtunut vain niistä hyönteisistä

[Kaisa]

Voihan surkeus Pablon kohtaloa Jotenkin tuntuu aina niin väärältä, kun joku siili on mystisten vaivojen kiusaamana. Vaikka päätös on varmasti ollut raskas, niin Pablon kannalta se taitaa kuitenkin olla se paras ratkaisu.

[Memma]

Voihan surku! Osanottomme! Onneksi jälkeen jää sentään Pablon kauniit kaksoset sulostuttamaan elämää.

[PIRRE]

Osanotot myös täältä, jaksamisia!

[iina]

Ihan liian nuorena lähti Pablo, erityisen upea siiliherra:( Osanottoni ja voimia suuressa surussa! <br> <br>t. Iina

[Marjo]

Memma onhan Pablolla Nyydin ja Ninnin lisäksi Metsännenän Saaga ja Naava ja näidenkin piiperoisten lisäksi on käsittääkseni vielä yksi poikue. Pablon jälkeläisiä nimittäin.

[zoozoo]

Osanotot eläintarhan väeltä

[merjah]

Osanottomme <br> <br>T. Merja ja siilit

[Marja]

Nyyh, voi Katia ja Pabloa. Hali ja rutistus meidän poppoolta

[Kati_O]

Kiitos teille kaikille sydämellisille ihmisille jotka tuette surussamme. Siitä on kovasti apua. <br> <br>Pablon viimeinen matka meni nätisti. Meillä oli vielä noin tunti aikaa siellä lääkärissä, koska menimme ilman ajanvarausta ja siellä oli kova hässäkkä silloin. Saimme huoneen jossa kolmisin vietimme viimeiset hetket (minä, avokkini Tarmo ja Pablo). Sitten meille uusi mutta kovin mukava lääkärityttö tuli huoneeseen, oma lääkärimme oli jo lähtenyt kotiin. Hän antoi ensin rauhoittavan pistoksen, sitten Pablo sai nukutuskaasua, ja vasta täysin unessa sen viimeisen pistoksen. Rauhallisesti ja kauniisti sai lähteä, ja me omaiset saimme vielä tovin olla Pablon seurassa ennen kuin hänet vietiin kylmään. <br>Huomenna avauksessa varmaan sitten selviää mikä tämän kauheuden aiheutti. <br>Olen tänään itseltäni kysellyt, että luovutimmeko liian aikaisin, mutta kyllä tämä kai oikea päätös oli vaikka vielä ei vahvaa siiliä täysin ollut sairaus nujertanut. Urheasti vielä söi viimeisen suihkun jälkeen pari jättistä, ihan itse kupista haki. Vaikeaa oli liikkuminen, ja syöminenkin teki selvästi kipeää. <br> <br>Nyt Pablo on matotaivaassa, ja vaivat on poissa. Ihanaa että kuuden lapsensa kautta Pablo siis jatkaa elämäänsä. Toivottavasti vielä joskus tapaan edes jonkun niistä, ainakin kuvissa ovat kaikki mukavalla tavalla perineet Pablon näköä. Pablo jää mieliimme varmasti ikuisiksi ajoiksi vaikka muita siilejä tuleekin, se oli kuitenkin ensimmäinen puikulamme. Jos kaikki menee hyvin, meille tulee piakkoin Nessun pesästä yksi pikkuinen korvakas täyttämään kotimme siilin mentävää aukkoa.

[Katinka]

Osanotto myös meiltä. Murheellista luettavaa taas. <br>-Katri ja Muska