Kirjoittaja Kati_O » 08 Touko 2006, 23:19
Kiitos teille kaikille sydämellisille ihmisille jotka tuette surussamme. Siitä on kovasti apua.
<br>
<br>Pablon viimeinen matka meni nätisti. Meillä oli vielä noin tunti aikaa siellä lääkärissä, koska menimme ilman ajanvarausta ja siellä oli kova hässäkkä silloin. Saimme huoneen jossa kolmisin vietimme viimeiset hetket (minä, avokkini Tarmo ja Pablo). Sitten meille uusi mutta kovin mukava lääkärityttö tuli huoneeseen, oma lääkärimme oli jo lähtenyt kotiin. Hän antoi ensin rauhoittavan pistoksen, sitten Pablo sai nukutuskaasua, ja vasta täysin unessa sen viimeisen pistoksen. Rauhallisesti ja kauniisti sai lähteä, ja me omaiset saimme vielä tovin olla Pablon seurassa ennen kuin hänet vietiin kylmään.
<br>Huomenna avauksessa varmaan sitten selviää mikä tämän kauheuden aiheutti.
<br>Olen tänään itseltäni kysellyt, että luovutimmeko liian aikaisin, mutta kyllä tämä kai oikea päätös oli vaikka vielä ei vahvaa siiliä täysin ollut sairaus nujertanut. Urheasti vielä söi viimeisen suihkun jälkeen pari jättistä, ihan itse kupista haki. Vaikeaa oli liikkuminen, ja syöminenkin teki selvästi kipeää.
<br>
<br>Nyt Pablo on matotaivaassa, ja vaivat on poissa. Ihanaa että kuuden lapsensa kautta Pablo siis jatkaa elämäänsä. Toivottavasti vielä joskus tapaan edes jonkun niistä, ainakin kuvissa ovat kaikki mukavalla tavalla perineet Pablon näköä. Pablo jää mieliimme varmasti ikuisiksi ajoiksi vaikka muita siilejä tuleekin, se oli kuitenkin ensimmäinen puikulamme. Jos kaikki menee hyvin, meille tulee piakkoin Nessun pesästä yksi pikkuinen korvakas täyttämään kotimme siilin mentävää aukkoa.