Minulla oli eilen illalla kesän ensimmäinen tapaamiseni villisiilin kanssa. Äiti aikoi viedä roskiksen ulos, ja viskasi sen valmiiksi rappujen viereen. Se ehti olla siinä vain kymmenisen minuuttia, mutta kun äiti avasi oven, sen takana oli pönkkä. Siilipönkkä, joka oli aterialla roskiksella. Minä menin sitten avustamaan äitiä, että ovi aukeaisi siiliä satuttamatta. Kun sain oven auki, siili sai paniikkikohtauksen ja pinkaisi, mutta väärään suuntaan. Se ehti kynnyksen päälle, joten minun piti nostaa se siitä pois. Kyseessä oli neitisiili, joka oli meidän Nipsua ainakin kaksi kertaa isompi. Sillä oli viiliä korvassa ja kuonossa
Äiti haki sille vähän raksuja ja minä laskin sen maahan. Se nökötti hetken paikallaan ja tepasteli sitten lupiinipuskaan. Myöhemmin kuulin ikkunan alta jo sisällä ollessani rapinaa, ja kun kurkistin ikkunasta, näin miten neiti kipitti nurkan taakse. Raksut näyttivät kadonneen
Hiukkasen minua kylläkin huolestutti, sillä pikkuisen kuonosta valui kirkasta limaa. Ettei vain neidillä ollut nuhaa