Viime (vai olikohan se jo toissa?) yönä näin unta, jossa pikkuisella Helmi-vauvallamme oli kuusi poikasta! Olin aivan kamalan kauhuissani siitä, miten (jo valmiiksi muutaman viikon ikäiset) poikaset olivat yhtäkkiä ilmestyneet pesään, sillä se oli täysin mahdotonta: Helmi ei ollut tavannut poikasiilejä eikä sen masukaan ollut ollut yhtään iso. Kolme poikasista (ruskea pieni, todella tumma iso, ja albiino) menehtyi jähmettymällä yhtäkkiä kovaksi ja jäämällä liikkumattomaksi. Kolme poikasista, identtiset harmaat poikasiilit, kuitenkin selvisi. Rakensin niille jokaiselle oman asumuksen kaapista, ja laitoin poikaset niihin asumaan erikseen. Kun olin ihastellut työni tuloksia hetken, tajusin, että siilit eivät olleet vielä tarpeeksi vanhoja asumaan yksin. Sain neronleimauksen ja otin matofarmilta kolme koppista, laitoin ne erillisille laudoille ja pistin laudat poikasten asumuksiin. Taas ihailin nerokkuuttani vähän aikaa, kunnes tajusin, että koppiksethan syövät kaiken asumuksesta (sitä, että poikaset syövät koppikset, en tullut ajatelleeksi). Aloin etsimään koppiksia kaapeista, ja ehdin löytää yhden niistä puoliksi syödyn pahvitunnelin päältä, kun heräsin. Nukahtaessani uudestaan siirryin uuteen, vähemmän ahdistavaan siiliuneen...
<br>
<br>Oli kevät ja olin lähtemässä iloisin mielin tuffareille. Seuraavassa hetkessä soitinkin jo jonkun kerrostaloasunnon ovikelloa, ja pian minulle avattiin ovi. Sisällä asunnossa oli hirveä tungos, yhdelle pöydälle keittiön nurkassa oli laitettu voileipäkakkua ja muuta syötäväksi. Tuffareilla oli vain 20 - 30 henkeä (eikä enempää huoneistoon olisi mahtunutkaan), minulle kerrottiin, että "muut eivät tulleet, kun tänne ei mahtunut enempää, ja tämä oli muutenkin niin kaukana muiden siilistien asuinpaikoista". Tämän enempää en unesta muista
<br>
<br>Eli siis jos joku miettii, mitä tapahtuu jos seuraa melko tiiviisti Siiliyhdistyksen palstaa, lukee erilaisia juttuja eri aiheista ja miettii niitä sitten vielä itsekseen, niin vastaus voisi olla tässä