Hyökkäsin äsken melkein liikkuvasta autosta, kun näin tämän pikkukaverin uudelleen! Pääsin taas tosi lähelle ja meinasin purskahtaa nauruun! Oli tämä mamma taas hieman hysterisoinut tilannetta, niin nätti ja selvä eurooppalainen pikkukaveri maassa mönki! Seuraavaksi mamma saikin jalat alleen, kun muisti, että varastokopissa on fretinraksuja, jotka alkuaikoina Armakselle hommasin (nehän jäi meidän ukolla syömättä, kun kaveri hieman liikaa paisui...
) Nappasin raksuja kourallisen ja vein ne puskaan, missä pikkuinen majaili! Vähän vaan nolotti toisten kodin aidalla kykkiä!
<br>No, kun pääsin taas meidän kerrostalon pihalle huomasin toisen yhtä pienen piipertäjän! Nyt potkaisin varvassandaalit huitsin nevadaan ja juoksin sisältä avojaloin lisää raksuja.
<br>Mies katsoi ihmeissään, ei varmaan muistanut milloin viimeksi tämä nainen on ollut sellaisessa vauhdissa ja täpinöissä...
<br>
<br>Nyt lupaankin kaikkien todistajien läsnä ollessa, että kun (joskus) omistan suuren omakotitalon suurella tontilla perustan pienille siileille talvikodin! Siis sellaisille, jotka ei itse pärjää talvesta!
<br>
<br>Tyttökin (13kk) osasi niin hienosti kutsua siiliä, kun päivällä sitä etsimme. Kyykistyi äidin viereen ja naksutti suullaan samallalailla kuin minäkin -leveä virnistys päälle!
<br>
<br>Ehkä mä en siksi sitä heti eurooppalaiseksi tunnistanut, kun en ole taas aikoihin kumpiakaan nähnyt... (seli seli)
<br>
<br>Nimim. Omistin 2 vuotta Afrikkalaisen valkovatsasiilin