Kirjoittaja Kirsi T » 08 Elo 2006, 17:37
Tämä on todella raskasta kirjoittaa. Piikki jouduttiin nukuttamaan ikiuneen viime perjantaina 4.8. Länsirannikon eläinklinikalla. Piikillä uusiutuivat syömisongelmat ja tälläkertaa se ei suostunut syömään itsenäisesti edes pehmeää ruokaa, joten jouduimme pakkoruokkimaan Piikkiä ruiskulla suoraan suuhun. Sillä kerralla eläinlääkäri ei löytänyt suusta ongelmaa, jäljellä olevat hampaatkin olivat tiukasti kiinni suussa, joten ihmetys oli suuri. Arkkiin soitettuaan lääkäri antoi Piikille antibioottikuurin, josta valitettavasti ei kuitenkaan ollut apua vaan Piikki laihtui laihtumistaan ja sen tila heikkeni. Viimeisenä päivänä huomasin, ettei Piikki pysty kunnolla kävelemään, vaan raahasi vasenta takajalkaa perässään. Silloin päätin, ettei Piikin elämä ole enää elämisen arvoista ja varasin ajan eläinlääkärille. Itse en pystynyt pikkuistani sinne viemään, joten Jussi vei Piikin.
<br>
<br>Piikki lähetettiin Eelaan tutkittavaksi, jossa he myös sanoivat tarkistavansa whs:n. Vaikka Piikki olikin jo lähes 4-vuotias, he sanoivat että nämä oireet kuitenkin saattaisivat viitata whs:ään.
<br>
<br>Nämä päivät ovat olleet erittäin raskaita. En millään meinaa ymmärtää, ettei Piikkiä enää ole. Illalla Safinalle ruokia laittaessa meinaa automaattisesti laittaa ruoat myös Piikille.
<br>
<br>Toki ymmärrän, etttä Piikillä on nyt yvä olla eikä sen tarvitse enää kärsiä. Mieleeni jäi Noran sanat, kun se selitti Joonalle Piikin tilannetta, jotenkin näin se sanoi: "eläintä voi myös rakastaaa niin paljon, että antaa sen mennä pois, kun huomaa, ettei sillä enää ole hyvä olla."