Kirjoittaja Iikki » 17 Heinä 2006, 10:35
On niillä otsaa. Pari päivää sitten huomasimme kymmenen aikaan että Aartemme takatassut olivat turvonneet palloiksi. Kylvyn yhteydessä selvisi että sillä oli hiuksia kietoutunut niin tiukasti näiden ympäri, ettei veri kiertänyt. Emme edes yrittäneet leikata niitä pois, olivat niin syvällä, vaan ajoimme kuin hullut Viikkiin päivystykseen. Paikalla ei ollut ensiksi ketään. 10 minuutin kuluttua kassalle ilmestyi tyttö, joka ilmoitti että he eivät hoida villieläimiä. Sanoimme että kyseessä ei nyt ole mikään villieläin, johon hän sitten sanoi että ainoa päivystävä lääkäri on leikkauksessa, jossa menee ainakin 2 tuntia. Niin kauan emme olisi voineet odottaa, joten pyysin lainata saksia ja menimme siilin kanssa invavessaan. Laitoimme lavuaarin vettä estääksemme pallottelun ja eikun leikkaamaan. Aarre rimpuili, puri ja huusikin kerran - hiukset olivat niin syvällä toisessa jalassa että niiden kohdalla oli haava johon jouduin tunkemaan sakset saadakseni ne katkottua. Operaatiossa meni reilut 2 tuntia, kysyin välissä, että eikö joku vosisi nukuttua siiliä, ei sen enempää, että työmme helpottuisi. Olin aivan paskana, Aarre oli niin kauhuissaan ja tuskissaan. Kun vimmeiset hiukset oli saatu pois, kassa ilmestyi rauhoituspiikin kanssa. Annoimme hänen antaa sen siilille jotta voisimme tutkia jalat ja vielä varmistaa ettei niissä ollut mitään. Noh, piikillä ei ollut mitään tehoa. Odotimme vielä hetken jonka jälkeen päätimme lähteä (kello oli noin 2 yöllä ja siili ylistressaantunut) ja viedä Aarteen heti aamulla Mevetiin. Tassut olivat jo paremman näköisiä aamulla mutta vein kuitenkin. Lääkäri nukutti siilin, tutki jalat ja saimme mukaan betadinea ja salvaa kipeämpään jalkaan levitettäväksi. Se kun tässä järkyttää, muuta kuin se että Aarre ei vieläkään ole antanut mulle anteeksi tuon seikkailun jälkeen, on että yliopistolliselta eläinsaraalalta kolahti postiluukusta 65 euron lasku. Mistä? Saksien lainastako? Vai invavessan? Koko sinä aikana kun olimme siellä, emme nähneet yhtäkään eläinlääkäriä. Ei kai opiskelijan antama rauhoituspiikki ilman tehoa voi olla tuon arvoinen? Olisin mukisematta maksanut kymmenkertaisen hinnan jos Aarre olisi saanut hoitoa, mutta kun kukaan ei auttanut ja muistan vielä kuinka toivottomalta tilanne vaikutti (toinen jalka oli oikeasti todella pahan näköinen). Onneksi Aarre on sentään paranemaan päin, kiitos ei tosin kuulu tässä tapauksessa eläinsairaalalle.