Suomen Siiliyhdistys

Kirjoittaja **timoset** » 07 Syys 2006, 21:17

Meillä tässä äskettäin säikähdettiin ihan kunnolla, kun velipoika laittoi Sirun tepastelemaan atk-pöydälle. Melkoiseksi älynväläykseksi osoittautui, nimittäin tulostimessa on juuri siilinmentävä aukko etupuolella. Sinnehän se tyttönen sitten survoutui niin äkkiä, ettei siiliä ehditty sanoa.

<br>No, onneksi jauhistemppu toimii aina, vaikka aluksi näytti ettei tyttö sieltä pääse ulos kuin vasaran avulla. Kallis tulostin ja rakas siilineito säästyivät onneksi molemmat, kun pian alkoi nenä näkymään ja sitten myös koko piikkitakki.

<br>Onnellinen loppu siis täälläkin, vaikka kunnolla säikähdettiin. Siru kyllä joutui pesulle. ;D

Kirjoittaja **nande** » 07 Syys 2006, 21:46

Huh! Siilit kyllä osaavat kyllä tuon pujahtamisen sopivaan aukkoon

Kirjoittaja **Heli** » 25 Marras 2006, 19:40

Juuri eilen pelästyin, kun Simo päätti oikaista tulemalla hiekkalaatikosta reunan yli kiipeämällä, eikä oviaukosta. Kompastui sitten ja kaatui. Palloksi se meni heti. Onneksi nousi siitä nopeasti.
Toisella kertaa Simo makasi sohvalla kahden "istumapaikan" välissä. Istumapaikat ovat siis kuopalla ja niiden välissä korkeampi kohta. Noustuaan Simo ei huomannut takana olevaa kuoppaa, ja peruutti suoraan alamäkeen ja teki komean kuperkeikan ja pyöri pari kertaa ympäri.

Onneksi siitäkin selvittiin säikähdyksellä.

Kirjoittaja **marikki** » 28 Marras 2006, 14:58

Nyt kun olen leskellut näitä teidän juttuja voisin kertoa omani.
Olin kerran aamulla hakemassa Kismetin häkistä. katsoin kaikki paikat tunnelit ja majat ja kaikki. Se ei ollut missään. Ajattelin että ehkä äiti olisikin jo siirtänyt sen pois häkistä ja menin kaapin luo. katsoin sieltäkin joka paikasta ja ei. se ei ollut sielläkään. säkähdin kamalasti ja kiskoin kaikki hereille ja etsimään. siirsimme häkin toiseen huoneeseen missä vielä tutkimme onko se siellä. ei ollut. ei niin missään. Olin shokissa ja mietin missä se voi olla melkein 100 neliön húoneisto eikä keksinyt mistä' lähteä etsimään. jattelin aloittaa meidän vessasta. tutkin sieltä joka paikan.. ei mitään. olin jo menossa toiseen huoneeseen, kun kuulin rapinaa. ajattelin, että nyt se sitten löytyy, mutten nähnyt mitään. pitkän etsimisen jälkeen löysin Kismetin sieltä maton alta siinä huojentui minä ja joku muukin. Hämärintä siinä oli että meillä ei ole aavistustakaan miten se pääsi pois häkistä. luukut kaikki kiinni

Kirjoittaja **marikki** » 28 Marras 2006, 14:59

Nande olen aivan samaa mieltä

Kirjoittaja **merjah** » 28 Marras 2006, 16:56

Marikki, onko teidän Kismet Minnin tytär Jyväskylästä? Jos on, niin en ihmettele karkaamista. Meillä asuu Minnin isä Osku, joka on hyvä kiipeilemään ja karkailemaan ja rakastaa erityisesti mattojen alle piiloutumista. Onneksi Osku menee yleensä aina saman maton alle, että osataan etsiä eikä vahingossa astuta päälle.

Kirjoittaja **Indi** » 28 Marras 2006, 21:05

2004-joulukuussa aamulla kun heräsimme, olimme vielä pitäneet Indiä yön häkissä ja joka paikassa oli verta.. Kynsi lähtenyt irti... Käytiin sitten lääkärissä.

Kirjoittaja **marikki** » 29 Marras 2006, 12:21

Jep. sama kismet on kyseessä

Ihmetelttelen miten se on voinut päästä itse ulos... no kismet menee aina sen maton alle mikä on lahinna mutta kyllä sen montun aika hyvin huomaa

Kirjoittaja **Danja** » 29 Marras 2006, 18:30

Meillä oli aika shokeraavat hetket viime perjantaina, ajettiin nimittäin hirvikolari. Ihmiset ja siili selvisivät onneksi naarmuitta, mutta auto meni lunastukseen ja hirvi jouduttiin lopettamaan. Tähkä-siili nukkui kolarin aikana mun kädessä. Kun onnettomuus sattui, ihmiset tietenkin säikähtivät niin kerpeleesti (itse olin ihan hysteerinen), mutta tuo meidän pieni urhea Tähkä vähän vain avasi toista silmää ja jatkoi nukkumistaan

Kirjoittaja **Marianne** » 29 Marras 2006, 18:32

Hui kamala! Onneksi ei käynyt tuon pahemmin.. vaikka pahalta tuokin kuullostaa. Pelkään ihan älynä hirviä, kun niihin usein "törmää" tien laidoilla. Onneks ei vielä oo jäänyt yhtään alle...

Kirjoittaja **Pau2** » 29 Marras 2006, 20:06

Hui! Tuota voi jo hyvällä syyllä sanoa sokeeraavaksi kokemukseksi! Onneksi selvisitte säikähdyksellä (isolla sellaisella). Ihan kylmät väreet menee kun kuvittelee tilanteen...

Kirjoittaja **Katinka** » 22 Maalis 2007, 17:52

Minä kerkesin pari päivää sitten säikähtää ihan kunnolla. Meillä on Äijä hoidossa tämän viikon, ja pari päivää sitten tyttäreni soitti minulle töihin, että Äijä on kadonnut!
Puhelimen välityksellä sitten tutkittiin vielä kertaalleen koko kylppäri jossa Äijä asustelee. Eikä meinannut löytyä. Ehdin jo pelästyä että onko joku kumminkin jättänyt oven auki...
Sitten välähti: Olin tilkinnyt saunaan menevän oven alusen suurilla pyyherullilla, ja sieltäpä yhden pyyhkeen sisältä löytyi tosi kiukkuinen herra! Se on sittemmin nukkunutkin päivät niissä pyyhkeissä, taitaa olla mieluisa paikka

Kirjoittaja **Soili** » 22 Maalis 2007, 18:50

Terkkuja Madeiralta. Aijalla onkin aivan erityisen hyva taito menna piiloon juuri sinne, minne orjalla viimeksi tulee mieleen katsoa. :-)

Kirjoittaja **Katinka** » 23 Maalis 2007, 09:26

Soili: Äijällä on näköjään myös toinenkin varsin erityinen taito; se selvästikin huomaa ettei ole ihan tuttuja ihmisiä ja sylkyssä se kääntää korvansa silmien päälle läpäksi!!!!!!!
Aivan uskomattoman huvittavan näköistä

Kirjoittaja **apiina** » 23 Maalis 2007, 17:57

On kyllä melkosia nuo siilit

Ninniki säikäytti minut ja minun kaverin hiihtolomalla Ylläksellä oikein toden teolla. Nukuttiin ystäväni kanssa parisängyssä ja Ninni oli äitiyspakkauksessa (loma-asumus) touhottamassa yläsängyssä. Yhtäkkiä yöllä heräsin ku joku tömähti minun tyynylle ja äkkiä koittamaan että ei kai se Ninni voinu olla!! Mutta niinhän se sitten oli viisaana tyttönä vetassu fleecen itelle sillaksi ja kömpiny laatikostaan pois. Ei ollu ihmeissään Ninnukka. Ilmeisesti tuttua hommaa tuommonen stuntteilu

Suomen Siiliyhdistys

Jaetaan shokeeraavia kokemuksia siilien kanssa