Suru-uutisia

[Simeon]

Kävin eilen Möykyn kanssa Johanna Raulion luona näyttämässä sen hampaita. Todettiin niiden olevan huonossa hapessa, joten siili nukutettiin järkyttävän hajuisella aineella ja Johanna alkoi rapsuttamaan hammaskiveä pois toisessa huoneessa. Kun ovi suljettiin välillä, aloin jo aavistella jotain kurjaa. Lopulta meidät (isä oli mukana) pyydettiin huoneeseen ja kerrottiin ettei Möykyn sydän kestänyt nukutusta ja se kuoli. Sillä oli hyvin paha ientulehdus, joka oli levinnyt jo imusolmukkeisiin ja mahdollisesti sydämeen, koska se ei nukutusta kestänyt, vaikka adrenaliinipistoskin annettiin. Kieli oli myös turvonnut ja kainaloiden ja nivusten imurauhaset olivat melkein herneen kokoiset. Sain itse kokeilla. Ikenet olivat lähinnä takaa turvonneet noin nelinkertaisiksi. Hampaita ensin poistettiin, koska ne eivät olleet enää hyvin kiinni. Lääkäri totesi myös, että Möykky olisi voinut kuolla milloin vain kotona. Totesin, että parempi näin. Olisi ollut kurjaa löytää se kotona jostain kuolleena. <br> <br>Möykky lopetti raksujen syömisen monta kuukautta sitten ja alkoi myös maiskuttelemaan kovasti. Epäilin kyllä ikenien olevan tulehtuneet, mutta luulin myös, että se ei vain enää välitä raksuista. Jälkiviisaina totesimme kotona Möykyn liikkeiden ja olemuksen myös hitaantuneen, johtuen tietysti mahottoman kipeistä nivusista. Raukkaa. Juominenkin on mahtanut olla hankalaa turvotuksen takia, saati syöminen, kun hampaat heiluu. En vain osaa sanoa mistä koko ientulehdus on tullut, koska yleensähän se tulee hoitamattomista hampaista, mutta uskon Möykyn lopettaneen raksujen syönnin kipeytymisen jälkeen! Olisiko kesällä ulkona ollessa voinut tulla jotain? Vaikea arvuutella ja vähän turhaakin. Kannattaa vaan tarkkailla hampaita hyvin. Ensi kerralla (uskon sen varmasti koittavan) tiedän jo enemmän. <br> <br>Tavallaan olen helpottunut, että kuoleman kohtaaminen on nyt ohi, koska en sitä ole aiemmin joutunut kokemaan. Minulla ei ollut aiemmin lemmikkejä. En siis ole nähnyt pappojanikaan kuolleena tai osannut sitä mitenkään käsitellä, kun olen ollut sen verran pieni. En tiedä osaanko vieläkään. <br> <br>Vessaan on ilkeä mennä, kun Möykyn tavarat on siellä levällään. Haluaisin jotenkin jähmettää hiekkalaatikon, koska siinä näkyy pienet käpinjäljet. Täytyy tehdä kuolinpesän siivous ja varastoida tamineet pesun jälkeen seuraavaa varten. Onneksi jäi kuvat ja uusimmat on vielä filmillä, joka on kamerassa.

[Kaisa]

Otan osaa täydestä sydämestä suruusi. Voin nähdä sieluni silmin sen hiekkalaatikon, se on niin suloinen kun siinä on niitä pieniä tassunjälkiä. Kyyneleet silmissä luin kirjoituksesi loppuun. <br> <br>Tiedän, ettei se helpota surua juuri ollenkaan, mutta Möykyn on nyt hyvä olla - ei ole kipua ja jaksaa taas juosta sekä syödä mitä haluaa. Suru helpottaa ajan kanssa, sen voin luvata. Itse piirtelin ala-aste ikäisenä puolisen vuotta siivekkäitä koiria taivaassa, kun meidän silloinen koiramme jouduttiin lopettamaan.

[pupunen]

<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> Otan osaa. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> <br>Ientulehdustahan voi tulla kuten muillekin lemmikeille, kun siilin hampaiden pesu hammasharjalla ja fluoritahnalla on vähän ongelmallista. Joku jenkkieläinlääkäri suositteli siileillekin semmoisia raksuja mitkä hoitavat kissan hampaita (Ilmeisesti ainakin Whiskasilla ja Friskiesillä on semmoisia), ja olen sitten yrittänyt saada Iiriksen syömään yhden semmoisen raksun päivässä, mutta ilmeisesti ne ovat melkosen kovaa evästä työstettäväksi joten ei meinaa kelvata...

[Pirjo Y]

Kuulin tästä jo eilen ja olin kovin surullinen. Kyllä oli Simeon Pitkäsääri-ressukalla ollut kurjaa, onneksi loppu oli rauhallinen. <br>Muistutan tässä kaikkia, että ientulehdus on siileillä Johanna Raulion mukaan yleinen, samoin virtsatietulehdus. Jos siis epäilette, että jotain on pielessä, niin tutkimuksiin kiireesti. <br>Otan omasta ja siilijoukkioni puolesta osaa Suvin suruun. Tuo hiekkalaatikkojuttu irroittaisi kyyneleen kiveltäkin... <br>Meillä kun lisäksi tunteet pinnassa, kun olimme niin lähellä menettää rakkaan Siriuksemme, nyyh!

[Marianne]

Otan osaa kovasti. Tuhtollakin oli jonkinlaista ientulehdusta, joten siilien suu vaikuttaisi olevan melkosta herkkä ja tarkkailemisen arvoinen paikka. <br> <br>Eilen minulle mailasi eräs tamperelainen tyttö, jonka siilillä on ollut samankaltaisia oireita, kehotin menemään pian Raulion vastaanotolle, koska tampereen el.lääkärit eivät osaa mitään tehdä.(on jo käynyt lääkärillä useasti) Hänen siilinsä ikenistä oli tullut verta. Eikä se ole syönyt raksuja...

[Noora]

Koskettava kirjoitus.. Osanottoni. Minäkin olen tässä lähiaikoina miettinyt, että joskus se aika koittaa Siilillekin..

[Kikke]

Oi voi.. Otamme osaa koko perheen voimin.. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt="">

[Knightrider]

Itse asian jo kahdesti kokeeneena tiedän, että pikkusiilin menehtyminen on aivan kamalaa. Aina ajattelee että olisi pitänyt tietää/epäillä jotain ja "olihan ne merkitkin aivan ilmiselviä", vaikka tietää ettei jossittelusta mitään muuta hyötyä enää ole kuin se että tulevaisuudessa tunnistaa merkit silloin jos siilillä ei ole kaikki ok, ja osaa tehdä jotain jos on jotain tehtävissä. <br> <br>Koita kestää, kyllä se siitä taas lähtee!

[Sinikka]

Aika kultaa muistot ja haavojen reunat arpeutuvat. Otan osaa .

[Maria]

Ilmaisen osanottoni kyyneleisin silmin. Itse olen kokenut eläimen kuoleman järkyttävän monta kertaa, mutta siihen ei totu. Ei koskaan. <br>Eikä edes pidä tottua! Suru on todiste siitä että on välittänyt eläimestään, todella. <br> <br>Kun olet käynyt pahimman suruallon syvimmässä kohdassa, niin sen jälkeen: Häntä pystyyn! Uusi siili löytyy varmasti jostain, eikä sen ole tarkoituskaan korvata Möykkyä vaan tuoda oma pieni persoonansa sinun elämääsi.

[Marja]

Otan sydämeni pohjasta osaa suruusi. Kyyneleet silmissä luin tätä kirjoitusta.

[Taina]

Osanotot täältä Vantaalta!Todella surullista....Itseltäni kuoli vuosia sitten syliini rakas monivuotinen kaverini Viki(marsu)ja se oli todella rankkaa,olin silloin n13v,äitini kävi hautaamassa sen ja laitettiin kivikin nimellä.

[MiiaR]

Osanotot Möykyn puolesta!! Meillä on Viivi-siilillämme vähän samantyyppisiä ongelmia kuin Möykyllä oli. Viivillä on vuotanut verta hampaiden juurista ja eilen loppui toinen antibioottikuuri. Naksut, mitä Viivi ennen söi innolla, eivät mene enää.. Yrittää kyllä, mutta ei saa niitä oikein rikki. Muuten Viivi vaikuttaa oikein virkeältä. Viimekertaisella käynnillä Riksussa Ivenillä ei rauhoitettu Viiviä, joten suuhun ei katsottu perusteellisesti. Soitin Rauliolle, joka oli sitä mieltä, että jos oireet jatkuvat, on siilulainen rauhoitettava ja tutkittava hampaat huolella. Huolestuttaa kyllä paljon, kun Möykynkin kävi huonosti. Tosin Rauliolla oli käynyt myös samanoireinen siili, jolta poistettiin lähes kaikki hampaat ja siili elää. Pitää seurailla tilannetta!

[MiiaR]

Mielelläni kuulisin muidenkin kokemuksia siilien suuongelmista, ikenien verenvuodosta ja vastaavista!

[ToivoTuhisija]

Osanottoni minun perheltä,kauheaaa <br>niin hirweää minunkin siilini kuoli whs;ään halwaustautiiin se oli aiwan hirweän kauheeaa.