Saan siilin. Ihanan, pienen urossiilin, jolla tosin on vain yksi silmä. Se on kuitenkin ihana otus.
Pohdin koko perheen kanssa allergiakysymystämme. Olen allerginen enimmäkseen ruoka-aineille, mutta astmaa ja nuhaa on aikaisemmin tullut ainakin marsuista. Kaverini siamilaisesta kisusta ei tule allergiaoireita. Itselleni ei tullut oireita siileistä, kun kävin sen siilistin luona, jolta tuon pikku siilisen saan. Siellä oli samaan aikaan kunnon eläintarha; kolme siilinpoikasta ja emo, toisessa huoneessa muistaakseni hamsteri...
On tietenkin täysin totta, että allergia voi ilmetä myöhemminkin. Äitini ja isoveljeni ovat melko allergisia, äiti etenkin kissoille, veli ehkä enemmän koivulle. Heidän allergiaansa ei ole testattu siileillä, joten siilin ottaminen on uhkarohkeaa.
Pitkällisen harkinnan tuloksena otamme kuitenkin siilin. Tiedän hyvin, että joudun mahdollisesti myöhemmin ehkä luopumaan siitä, jos muut perheenjäseneni tai jopa minä saan siitä esimerkiksi astmaa. Kuulostan mahdollisesti eläinrääkkääjältä, joka vain tahtoo elukan eikä välitä siitä, mutta niin ei ole. Olen haksahtanut siileihin, mutta osaan toimia järkevästi. Nyt on ilmassa huolta siilin allergisoinnista. Yritän kuitenkin luoda siilille ihanan kodin ja hoitaa sitä niin hyvin kuin siiliä voi hoitaa. Jos joudun siitä joskus tulevaisuudessa luopumaan, luovun siitä. Etsin hyvän, huolehtivan kodin ja käyn katsomassa sitä usein.
Tiedän että tämä kuulostaa siltä, että siili olisi "koe-eläin", mutta kun varmaa tietoa ei kerran ole... Yritän kuitenkin. Siilille hyvä koti ja jos pahaa allergiaa ilmenee, ei voi mitään. Ovathan jotkut siilisteistä joutuneet luopumaan pikku jalokivistään. Tiedän riskit ja otan silti siilin. Luin koko keskustelun, kiitos tiedoista. Toivottavasti meillä menee siilin kanssa hyvin.