Lukujärjestys opeäidille!

[Innostunut siili]

Opettajan paha tapa on saada asioista kuva täsmällisen lukujärjestyksen mukaisesti, niinpä pyytäisinkin jotakuta kirjaoittamaan "Siilin viikko-ohjelman" tyyliin: <br>MA: illalla tuoreruoan vaihto, muutama mato, pissalaatikon putsaus, seurustelua <br>TI: varpaiden pesu ja runoilta...=) <br>jne <br>Tämä on yksi tapa hallita arjen kaaosta ja saada hyvä käsitys uuteen perheenjäseneen kuluvasta ajasta...

[pupunen]

Arkipäivät pupusen perheessä menevät samalla kaavalla: <br>Aamu: Mahdollisten lattialle tippuneiden juoksukakkojen hinkkaus, neljän hiekkalaatikon tyhjennys, juoksupyöräsotkun ihmetteleminen, juoksumatkan ylös kirjaaminen, juoksupyörän pesu, juomakippojen pesu ja uuden veden laitto, ruokakuppien pesu, Onnin töppösten tarkastaminen ja mahdollinen pesu (harvemmin), Iiriksen töppösille naureskelu ja pesu (aina), Iiriksen töppösten kuivaus ja Iiriksen pesäfleecejen vaihto. <br>Illalla töistä tultua: Siilien ruokakuppien täyttäminen (PR baby cat, RC kitten, JWBL turkey&rice, Leonardo: kitten; kutakin 1tl, Onnille vähän ylimääräistä), raksujen lisäksi jauhiksia, Onnille kuivattuja sirkkoja, sekä milloin mitäkin tuoreruokaa n. 1 tl molemmille. Onnille 1-2 típpaa mirra coatia, Iirikselle 3-4. Mahdollinen siilien punnitussessio ja hieman sylittelyä. <br>Viikonloppuina tulee syliteltyä myös päiväsellä, eli otan usein siilin torkkumaan syliini.

[Saija S]

Meillä vesi- ja ruokakuppi pestään päivittäin. Aamuisin vaihdetaan vesi raikkaaseen ja illalla puhdas matokippo täytetään matoaterialla, joka häviääkin kiitettävästi joka yö. Kuivaraksukippo pidetään jatkuvasti täynnä ja tarjolla. <br> <br>Päivittäisiin askareisiin kuuluu myös siilin jalkojen tarkistaminen, ettei niissä ole ikäviä lankoja. Jalkapyykki odottaa aina, kun tarve vaatii. Sen kyllä huomaa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">! Kokovartalopesussa Notte käy noin pari kertaa viikossa ja aina tarpeen tullen. Joka-aamuisia riemuja on myös juoksupyörän pesu ja siilin kopin pohjan siivoaminen öisistä vauhtiraidoista. Jos siili juoksentelee vapaana, nurkkien tarkastaminen johtaa usein myös pesurätin etsintään... <br> <br>Jos piikkikaverilla on putkia, joissa se mennä tuhisee, niin on ihan hyvä välillä nuuhkaista niitäkin, koska putkessa saattaa piillä ylläri jos toinenkin. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Pissalaatikon hiekat menevät meillä vaihtoon noin kerran viikossa tai kahdessa, yleensä kikkareet voi vain poimia pois, mutta kunnon siivous on taatusti kohdallaan aina silloin tällöin. Liian steriiliksi simppasen koppia ei kuitenkaan kannata jatkuvasti hinkata, ettei toinen menetä ominaistuoksujaan ja stressaannu. <br> <br>Ja vielä helliä hetkiä roppakaupalla joka päivä! Perheenjäsen kyllä vaatii aikaa päivittäin, mutta rutiinihommat hoituvat kokoajan ripeämmin ja runoilloille jää enemmän aikaa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

[Maria]

Yhtyy TÄYSIN edelliseen, eli Saija S:ään!!! Ikävä tuottaa opelle pettymys, mutta mitään eläintä ei voi hoitaa lukujärjestyksen mukaan. PISTE. Tilanne sanelee toimenpiteet. Lukujärjestykset roskikseen eläinten kanssa kun puuhataan!!!

[Innostunut siili]

Kiitos vastauksista! Niistä sai jo ihan mukavasti kuvaa arkisista rutiineista. Mitä lukujärjestyselämään tulee, niin kyllä nuo kolme lasta, kaksi kania ja kaksi gerbiiliä ovat jo opettaneet meikäläiselle elämän totuuksia - vaan joskus säntillinen touhukin auttaa siinä, että kaikki tulevat vuorollaan hoidetuksi.

[Kaisa]

Pupunen kyllä listasi hyvin kuvaavasti normaalin arjen siilistin elämästä <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Olet muuten oikeassa, Innostunut siili - kyllä tietyt rutiinit helpottavat joskus kiireistä arkea. Ensin tehdään tuo ja vasta sitten se - ei pääse unohtumaan ja kaikki tulee tehtyä. Toki aina välillä tulee päiviä, ettei järjestyksestään pysty millään pitämään kiinni. Mutta se on se Murphyn laki sitten se tai sitten vaan ihan tavallinen maanantai aamun jolloin kaikki on ihan väärin päin <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

[Innostunut siili]

No näin on näppylät! Meikäläisen kun on pakko miettiä ihan perinjuurin tällaiset asiat ennekuin edetään loppuun saakka. Pointtihan on siinäkin, että mitä ja millaista hoitoa siili tarvitsee ollakseen onnellinen SIILI - eikä siinä mitä me lemmikinomistajat tarvitsemme ollaksemme onnellisia siilin kanssa. Juteltuani eläinlääkärin kanssa esim. meidän ulkokaneista sain varmistuksen siihen, että ne voivat olla tuolla pihalla onnellisia kaneja "KANIMAISESTI" - jos hoksaat mitä yritän tässä vääntää =) <br>Oli muuten mielenkiintoinen keskustelunalku tuossa jossain kohtaa mitä luonnostaan erakkona elelevä siili TARVITSEE noin ihmisen seuraa ajatellen ja mihin se olosuhteiden pakosta TOTTUU. Jep jep, semmoisia aatoksia...

[Fauron]

Tästähän saisi väännettyä filosofisen keskustelun aiheesta missä menee raja eläimen oikeudelle elää lajille tyypillisesti ja milloin ihmisen halu pitää eläimiä lähellään kumoaa tämän oikeuden. Ihanteellistahan olisi jos eläimet eläisi kaikki luonnossa, mutta eipäs olisi alunperin kesytetty sitten koiraakaan tahi lehmää, tuota sivistyneen maailman aisankannattajaa. Toisaalta mikä olisikaan ekologisempaa kuin ihmisen eläminen keräilytaloudessa ja näin ollen tasapainossa luonnon kanssa. <br> <br>Ehkäpä joskus sukupolvien aikana siilikin tulee "riippuvaiseksi" ihmisseurasta muutenkin kuin perustarpeiden tyydyttäjänä. Sillä välin kyllä tunnen välillä syyllisyyttä kun käyn hakemassa tuhisevan piikkipallon pesästään jalkapesulle. <br> <br>Mutta mutta, olihan se hellyyttävää kun siskolla viime perjantaina Räpsy kiipeili koko ajan lattialta syliin nukkumaan eikä viihtynyt yksikseen ollenkaan. Tietenkin itsekäs minä haluaisi luulla että siilillä oli juuri minua ikävä, ja onhan se osaltaan totta, mutta enemmän taisi olla vain ikävä tuttua hajua vieraassa paikassa.

[Innostunut siili]

Niinpä niin, juuri tällaisia pohdintoja mietiskelin. *ja kupsuttaa gerbiiliä korvan takaa - se aivan selvästi on ikävöinyt minua!!* Tietenkin on itsestään selvää, että lemmikki edellyttää käsittelyä tullakseen hoidetuksi, johan eläinlääkärikäynnit olisivat sulaa mahdottomuutta ilman tätä. Olisiko vastakohtana tälle ihmisen "hoitamisvimmalle" jenkkien puudelivärjäykset ja koirien ravintolat? No, uskon ja luotan että jokainen lemmikkiomistaja haluaa eläimen parasta ja toisaalta kuten Kennelliitosta minulle sanottiin kun kyselin pihakoirista - eläin ei kaipaa sitä minkä olemassaoloa ei tiedä.

[Fauron]

Meidän ulkokoira inhoaa sisällä oloa. Ulos on päästävä vaikka pakkasta olisi 40 astetta, kokemuksen syvällä rintaäänellä. <br> <br>Ehkäpä meillä nyt olevat siilit ovat omalla tavallaan oppineet selviytymään ihmisten kanssa, ja pitävät sitä luonnollisena elämänään (kun eivät muusta tiedä). Ja tuskimpa kenellekään tulisi mieleen mennä vapauttamaan lemmikkejään luontoon, vaikka sinne aavikollekaan, kun eläin ei ole koskaan oppinut itsenäisesti selviytymään. <br> <br>Tässäpä tuleekin sitten jalostuksen merkitys, eli ei se siili itsestään jalostu lemmikiksi, jotain valintaa pitäisi tehdä niin jalostukseen käytettävien eläinten kuin kasvattajien puolella. Eläinten tulisi kantaa toivottuja ominaisuuksia (kuten tiettyjä luonteenpiirteitä) ja kasvattajien tulisi käsitellä kasvattejaan alusta saakka näitä luonteenpiirteitä vahvistaen. <br> <br>Mistä päästäänkin seuraavaan kysymykseen joka on mieltäni ihan uteliaisuudesta kaihertanut, onko mikäänlaisia aikeita kellään ruveta kasvattamaan intialaisia? Meinaan näkyykö niissä mitään potentiaalia lemmikeiksi vai olisiko parempi pitää ne ihan tarkkailueläiminä, harvinaislaatuisina satunnaistuttavuuksina Suomen siilipiireissä?

[Saija S]

Luokanopeksi opiskelevana myönnän itsekin olevani varsinainen aikatauluttaja <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt="">. Kun varaa aamuisin siilipuuhin aikaa vartin verran niin pysyy narut käsissä ja tuhisija tyytyväisenä. Syviä mietteitä tuossa yllä, pistää ajattelemaan ja odottamaan innolla kommentteja Fauronin kysymykseen...