Tie siilin sydämeen käy madon kautta

[Sirpa]

"Hyvä ruoka, parempi mieli" pätee näemmä siileihinkin! Kaikki vanhemmat palstalla kävijät muistavat varmastikin Tuffen, Vaaralan villin vampyyrisiilin. Kolme vuotta sitten meillä oli pureva, syliä kaihtava otus, jonka palloilu saattoi kestää tunnin. Muutenkin herra oli kaikkea muuta kuin käsikesy sylisiili. Haarasiilin maine ei hevin unohdu! Vaan vuodet tekevät tehtävänsä. Ahkera seurustelu ja lahjonta ovat tehoavat näemmä kovimpaankin "luuhun"!

Tänä aamuna tajusin, kuinka pitkälle olemme noista entisajoista tulleet. Päästän nimittäin joka aamu pojan juoksemaan yömajastaan kylpyhuoneesta olohuoneeseen. Lempipaikka vanhalla herralla on sohvan alla. Vaan kun ennen jouduin siirtämään koko huonekalun saadakseni Tuffen pois, käy kiinniotto nykyisin seuraavasti: Menen olohuoneeseen toukkapurkki kädessä, sanon kutsuvasti purkkia kahisuttaen: "Tuffeee, tänne!" ja kas kummaa, poika juoksee muutaman sekunnin kuluttua suoraan luokseni. Palkkiona on tietty muutama mehevä pillarssi. Siitä sitten vaan herra kainaloon ja päiväasuntoon nukkumaan. Ja koko aikana piikit eivät nouse, puhinoita ei kuulu, kundi vain katselee sylissäni luottavaisena ympärilleen.

Opetukseksi epätoivoisille siilinkesyttäjille: Koskaan ei kannata menettää toivoaan!

[Miiy]

Jep, tie etenkin urossiilin sydämeen käy vatsan ja kuonon kautta: madot rulettaa. Ei meilläkään oikeammin palloilla, eilenkin kun kaveri tuli kylään, poika lösähti isoksi kasaksi siiliä sängylle ja antoi meidän paijata piikeistä. Näytti jopa jalkojaan ja vilautti hieman masuakin.