Siilien sairasosasto, osa 2
Kirjoittaja Iida » 07 Helmi 2007, 19:03
No niin, nyt on myös meidän Elli lopetettu. Pitkään se sairasti.
Sen elämä ei ollut mitään herkkua loppua kohden. Se oli jo niin väsynyt, ettei jaksanut tehdä mitään ja syöminen oli vaikeaa, kuin myös ulostaminen. Kakan mukana saattoi myös olla verta, niin tummaa se oli.
Olen epäillyt kasvaimia, mutta ainakaan painelemalla ei tuntunut mitään. Eläinlääkäri epäili, että Ellillä saattoi olla jokin synnynnäinen tai perinnöllinen sairaus, koska se ei ole koskaan ollut hirveän aktiivinen ja se vaipui horrokseen tosi helposti. Se on tarvinnut esim. herättää iltaisin, muuten se ei tullut ollenkaan pesästään ulos. Heräämisen jälkeen se oli aina kyllä tosi reipas ja juoksupyörässä meni 20 kilomeria kevyesti.
Elli oli kiltti siili, ikinä ei purrut ketään.
Nyt on surullinen olo, mutta myös helpottunut. Siili oli laihtunut tosi paljon nyt sairastaessaan. Kun se oli kuollut, ei siitä jäänyt jäljelle oikeastaan muuta kuin nahka. On vähän semmoinen olo, että tätä pitkitettiin liian kauan, mutta jotenkin sitä vaan haluaa toivoa parasta.
Sen elämä ei ollut mitään herkkua loppua kohden. Se oli jo niin väsynyt, ettei jaksanut tehdä mitään ja syöminen oli vaikeaa, kuin myös ulostaminen. Kakan mukana saattoi myös olla verta, niin tummaa se oli.
Olen epäillyt kasvaimia, mutta ainakaan painelemalla ei tuntunut mitään. Eläinlääkäri epäili, että Ellillä saattoi olla jokin synnynnäinen tai perinnöllinen sairaus, koska se ei ole koskaan ollut hirveän aktiivinen ja se vaipui horrokseen tosi helposti. Se on tarvinnut esim. herättää iltaisin, muuten se ei tullut ollenkaan pesästään ulos. Heräämisen jälkeen se oli aina kyllä tosi reipas ja juoksupyörässä meni 20 kilomeria kevyesti.
Elli oli kiltti siili, ikinä ei purrut ketään.
Nyt on surullinen olo, mutta myös helpottunut. Siili oli laihtunut tosi paljon nyt sairastaessaan. Kun se oli kuollut, ei siitä jäänyt jäljelle oikeastaan muuta kuin nahka. On vähän semmoinen olo, että tätä pitkitettiin liian kauan, mutta jotenkin sitä vaan haluaa toivoa parasta.
- Iida
- Member
- Viestit: 179
- Liittynyt: 28 Elo 2003, 18:06
- Paikkakunta: Turku
Kirjoittaja Tessi » 08 Helmi 2007, 19:28
Osanottomme Ellin, Vihtorin, Sinnan ja muiden matotaivaaseen lähteneiden siilien orjille. Tätä palstaa on aina vaikea lukea.
Meidän Simppa-neitomme sairastaa, ja välillä näytti jo tosi pahalta. Nyt on hiukan paremmin, mutta vielä ei uskalla huokaista helpotuksesta. Simppa vähensi pikkuhiljaa syömistään ja liikkumistaan, lopulta ei maistunut oikein mikään. Veimme Einar Erikssonille, joka tutki muttei löytänyt vikaa. Raajat ok, suu ja hampaat ok, ei patteja missään. Kipupiikki ja Ditrim-kuuri. Simppa piristyikin hetkeksi, mutta sitten uuvahti taas, ja lakkasi syömästä. Uudestaan Einarin luokse, ja tällä kertaa kun lääkäri kopeloi oikein kunnon ottein, lirahti Simpalta tippa, josta saatiin näyte. Kohtutulehdus. Taas piikkejä nahkaan, ja jytkympää antibioottia mukaan. Baytrilia annetaan kuulemma hevosillekin. Nyt Simppa on liikkunut ja syönyt normaalisti kahtena yönä peräkkäin. Vaara ei kuitenkaan ole ohi, vaan takapakkia voi tulla. Tulehdus on voinut levitä esim. munuaisiin, tai antibiootti ei ehkä tehoakaan pitemmän päälle... Simppa täyttää pian 4 vuotta, joten sillä alkaa olla jo ikää. Nyt vain pidetään peukkuja, että rakas pikku vipeltäjä saisi vielä mukavia siilinpäiviä lisää.
Tsemppiä kaikille muillekin sairastaville siileille!
Meidän Simppa-neitomme sairastaa, ja välillä näytti jo tosi pahalta. Nyt on hiukan paremmin, mutta vielä ei uskalla huokaista helpotuksesta. Simppa vähensi pikkuhiljaa syömistään ja liikkumistaan, lopulta ei maistunut oikein mikään. Veimme Einar Erikssonille, joka tutki muttei löytänyt vikaa. Raajat ok, suu ja hampaat ok, ei patteja missään. Kipupiikki ja Ditrim-kuuri. Simppa piristyikin hetkeksi, mutta sitten uuvahti taas, ja lakkasi syömästä. Uudestaan Einarin luokse, ja tällä kertaa kun lääkäri kopeloi oikein kunnon ottein, lirahti Simpalta tippa, josta saatiin näyte. Kohtutulehdus. Taas piikkejä nahkaan, ja jytkympää antibioottia mukaan. Baytrilia annetaan kuulemma hevosillekin. Nyt Simppa on liikkunut ja syönyt normaalisti kahtena yönä peräkkäin. Vaara ei kuitenkaan ole ohi, vaan takapakkia voi tulla. Tulehdus on voinut levitä esim. munuaisiin, tai antibiootti ei ehkä tehoakaan pitemmän päälle... Simppa täyttää pian 4 vuotta, joten sillä alkaa olla jo ikää. Nyt vain pidetään peukkuja, että rakas pikku vipeltäjä saisi vielä mukavia siilinpäiviä lisää.
Tsemppiä kaikille muillekin sairastaville siileille!
- Tessi
- Member
- Viestit: 41
- Liittynyt: 24 Heinä 2004, 17:13
- Paikkakunta: Kirkkonummi
Kirjoittaja NamiSiili » 09 Helmi 2007, 14:32
Kirjoitanpa tähän vielä lopetuksen tarinaan Nami ja oksentaminen, jos jollain sattuisi olemaan joskus samanlaisia oireita....
Eli Nami polohan oksenteli kauan tuossa viime vuoden loppupuolella. Useita eri lääkkeitä kokeiltiin, lääkärissä rampattiin ja käytiin varjoainekuvauksessa, joka kesti mukavat kuutisen tuntia... Syytä oksentamiseen ei kaikista testeistä huolimatta koskaan löytynyt.
Lopulta kokeilimme lääkettä nimeltä Zantac, 0,02 ml kahdesti päivässä ruiskulla suoraan suuhun, ja sehän tehosi!!
Nami laihtui aika paljon tuona aikana, eikä tilannetta mitenkään helpottanut muutto-hässäkkä vuodenvaihteessa, Nami oli aika stressaantunut ja sitä jännitti. Paino oli n. 300 grammassa, ja selkäranka tuntui jo selvästi... Mutta nyt alkaa helpottaa, 330g oli eilen, ja Namin kädessäni istuessaan tunsin pitkästä aikaa ihanan pyöreän massun! :,)
Nyt on Namilla kissan päivät, oma lämmin huone, Namila, ja meille muistona kamalasta kokemuksesta maailman hassuin röntgenkuva siilistä!
Että tässäpä vähän hyviäkin uutisia näiden kaikkien surullisten joukkoon... Tsemppiä kaikille sairastajien orjille! T:Eve ja Nami
Eli Nami polohan oksenteli kauan tuossa viime vuoden loppupuolella. Useita eri lääkkeitä kokeiltiin, lääkärissä rampattiin ja käytiin varjoainekuvauksessa, joka kesti mukavat kuutisen tuntia... Syytä oksentamiseen ei kaikista testeistä huolimatta koskaan löytynyt.
Lopulta kokeilimme lääkettä nimeltä Zantac, 0,02 ml kahdesti päivässä ruiskulla suoraan suuhun, ja sehän tehosi!!
Nami laihtui aika paljon tuona aikana, eikä tilannetta mitenkään helpottanut muutto-hässäkkä vuodenvaihteessa, Nami oli aika stressaantunut ja sitä jännitti. Paino oli n. 300 grammassa, ja selkäranka tuntui jo selvästi... Mutta nyt alkaa helpottaa, 330g oli eilen, ja Namin kädessäni istuessaan tunsin pitkästä aikaa ihanan pyöreän massun! :,)
Nyt on Namilla kissan päivät, oma lämmin huone, Namila, ja meille muistona kamalasta kokemuksesta maailman hassuin röntgenkuva siilistä!
Että tässäpä vähän hyviäkin uutisia näiden kaikkien surullisten joukkoon... Tsemppiä kaikille sairastajien orjille! T:Eve ja Nami
- NamiSiili
- Member
- Viestit: 101
- Liittynyt: 07 Joulu 2005, 17:45
- Paikkakunta: Tampere/Atala
Kirjoittaja Relli » 11 Helmi 2007, 19:23
Relli 27.8.2003-4.2.2007
Lensit pois linnun lailla,
olisin vielä kiltteyttäs vailla.
Kun pieni nappisilmä minua katsoi,
tuntui,että pikkusiili ongelmat ratkoi.
Murruin kun kuulin,
painajaiseksi sitä luulin.
Siili pieni on ikiuneen nukahtanut,
oloni nyt tukahtunut.
Ehkä aika haavat parantaa,
kukaan ei kuitenkaan paikkaasi korvaa.
Runon on kirjoittanut Rellin omistaja,13-vuotias Iita.
Sairaus nujersi pikku Rellin ja viime sunnuntaina jouduimme luopumaan poikkeuksellisen kiltistä ja ystävällisestä siilistämme.
Pienen ystävän menetys on ollut hyvin tuskallista koko perheelle ja ikävä on sanoin kuvaamaton.
Lensit pois linnun lailla,
olisin vielä kiltteyttäs vailla.
Kun pieni nappisilmä minua katsoi,
tuntui,että pikkusiili ongelmat ratkoi.
Murruin kun kuulin,
painajaiseksi sitä luulin.
Siili pieni on ikiuneen nukahtanut,
oloni nyt tukahtunut.
Ehkä aika haavat parantaa,
kukaan ei kuitenkaan paikkaasi korvaa.
Runon on kirjoittanut Rellin omistaja,13-vuotias Iita.
Sairaus nujersi pikku Rellin ja viime sunnuntaina jouduimme luopumaan poikkeuksellisen kiltistä ja ystävällisestä siilistämme.
Pienen ystävän menetys on ollut hyvin tuskallista koko perheelle ja ikävä on sanoin kuvaamaton.
- Relli
- New member
- Viestit: 5
- Liittynyt: 14 Tammi 2007, 12:55