Suomen Siiliyhdistys

Kirjoittaja **Pau2** » 20 Helmi 2007, 14:29

Öh.. Ikään en osaa sanoa, mutta luulis että kesällä voi jo hyvin madottaa. Poikasilla ei ollut tarvetta eläinlääkärille joten ei olla käytetty niitä tohtorilla. Madotushan toimii niin päin että se hävittää madot/loiset muttei ehkäise niitä? Eli jos kesällä annat ulkoa ötököitä niin sen jälkeen voi varmaan madottaa. Meillä on molemmat omat siilit kerran madotettu, se oli ihan helppo juttu. Lääkäri pisti piikillä loishäädön ja ruiskulla laitettiin muutaman päivän päästä tehoste.

Kirjoittaja **Vaaca** » 20 Helmi 2007, 14:30

Kiitos tini tsempeistä! Niitä aina tarvitaan, kun ollaan ihmeissään pikkasten kanssa. =)

Punnisin Hipun eilen uusiks, 330 g. Älysin sitten, että nyt punnitsin Hipun ennen syömistä ja viimeks punnitsin Hipun syömisen jälkeen. Kyllä sitä ihminenkin painaa vatsa pulleena pariki kiloo enemmän ku esim. aamusta heti. Lähtöpäivänähän Hippuliini punnittiin päivällä, eikä tainnu olla sillon hiljakkoin syödä. Näillä laskutavoilla Hipulle ois tullu painoo kanssa siinä 40 g kieppeillä, niinku Kyöstilleki. Eiköhän se painonnousu tästä tasaannu, kun jutut asettuu kohdilleen...

Mä ymmärsin tosta madotuksesta niin, et sitä ei tarvii tehdä, ellei oo tilanne selkeästi sellainen, et siilil hyvin todennäköisesti on matoja. Nää kun on talvella syntyny, ni ei niille taida olla syötetty mitään ulkona kasvaneita öttiäisiä. Eikä ne pahemmin oo toisia siilejä tapaillu, et ne ois voinu saada niiltä matoja... Pau tietty tietää tarkkaan. =) Meiän emo. *virne*

Kirjoittaja **Pau2** » 20 Helmi 2007, 16:38

Joo hyvä tarkennus Vaaca, eipä meidän pienille voi loisia tulla ennen kuin kesällä jos ne pääsee pihalle tai saavat jotain ulkoöttiäisiä. Tai jos tapailevat kovin toisia siilejä.. Silloin se on kyllä suotavaa, sisäloisiakaan ei välttämättä huomaa.

Nyt kuulostaa jo ihan hyvältä tuo Hipun painonnousu

Kirjoittaja **Muhku** » 20 Helmi 2007, 16:39

Mä tulenkin kehuskelemaan, että katselin eilen Kyöstin ihan tippa linssissä. Se ei vielä ole usein rauhoitu syliin pitkäksi aikaa vaan koko ajan pitää päästä juoksemaan ja tutkimaan. Eilen sitten katsottiin tv:tä yhdessä ja poikahan nukahti omaan pussiinsa, jonne olin laittanut sen, ja siinä se nukkui nenä mun vatsalla, naama muhun päin mahallaan ja unissaan vähän kurtisteli otsapiikkejä. Siinä se oli varmasti tunnin, kunnes mun oli pakko, vaikka sydäntä raastoi

, mennä itse nukkumaan, ja laitaa Kyösti kotiinsa.

Mutta ei silti nostamisesta pidä

.

Kirjoittaja **Muhku** » 21 Helmi 2007, 10:48

Tuli eilen illalla mieleeni, kun Kyöstiä sylissä pitelin, että onko muilla suvun siileillä taipumusta alituiseen ääntelyyn? Hoitosiilin kanssa en törmännyt tähän lainkaan, ja siksi juttu hämmästyttää vieläkin, mutta Kyösti ääntelee jatkuvasti. Sylissä olessaan ja juostessaan se vikisee, koko ajan, nukkuessaan mä tuhisi ja möhisi ja muutenkin siitä lähtee kaiken aikaa pieniä vaimeita siiliääniä.

Kirjoittaja **Jennimaria** » 21 Helmi 2007, 11:05

Kyllä meidän Tuhnu ainakin ääntelee kovasti :> Että ei Kyösti ainoa ole. Tuo vikinä kuulostaa erittäin tutulta. ja tuhina myös. ja joskus tietenkin keitetään kahvit jos ei päästä yhteisymmärrykseen

Tuhnu tuntuu pitävän eniten ääntä silloin kun hän on erittäin virkeä ja kiinnostunut jostain asiasta. Esimerkiksi matoja metsästettäessä meteli on suunnaton :> Myös sillon kun jotain ei-niin-mukavaa sattuu, Tuhnu pitää kovaa piipitystä. Jalkoja pestessä esimerkiksi.. ja silloin kun on kova meno päällä ja joku hölmö tulee ja ottaa syliin. Kyllä silloin pitää sylistä pois päästä ja piipitys on sen mukainen. Osaa varmaan käyttää tuota ihastuttavaa ääntä hyväkseen... ;>

Kirjoittaja **Pau2** » 21 Helmi 2007, 11:19

Siilikohtaista on tuo ääntelykin. Varsinkin innostuneena sitä pientä vikinää kuuluu koko ajan, ja unituhinat on myös tavallisia. Huima (nyk. Pepsi) tuntui olevan ehkä nelikon kovaäänisin, mutta osaa näköjään ne muutkin

Jade on harrastanut tuota innostusvikinää/putputusta lähinnä metsästäessään.

Muhku: Awwww <3 Sylisiili

Kirjoittaja **Muhku** » 21 Helmi 2007, 11:28

Pau: Kyöstissä tapahtui joku radikaali muutos lauantain ja sunnuntain välisenä yönä/päivänä. Se ei enää palloile juuri ollenkaan, paitsi jos mä yritän nostaa sitä liian hätäisesti. Se tulee hetken epäröinnin jälkeen vapaaehtoisesti mun syliin. Se on siis ilmeisesti kotiutunut <3.

Kirjoittaja **JPJP** » 21 Helmi 2007, 11:51

Voi miten ihana on lueskella näitä viestejä! Tulee mieleen ihan ajat, jolloin Oskari oli "pieni" ja totutteli meihin - ja me Oskariin. Nykyään Oskari ääntelee lähinnä vain pienillä tuffeilla, silloin kun sitä nostellaan. Alkuaikoina keiteltiin kahveja vähän väliä. Sylissä Oskari on aina rauhoittunut, joko köllöttellään tai sitten kiipeillään pitkin poikin. Ainoa jatkuvasti kuuluva ääni onkin nenusta tuleva pieni viheltävä tuhina, kun nenä vipattaa ja haistellaan esim. jotain seuraavista:
a) no tuleeko sitä ruokaa
b) mitäs käsivoidetta tämä on? *vaahtis* tai
c) kuka on taas vaihtanut juuri sisustamani aluslehdet kämpässäni? Nyt pitää merkata reviiri uudelleen.
Olen kuullut että Oskarin esikoinenkin on "kova suustaan", neidin nimeksi kun tuli Kilju K. Kääpiösiili. En tiedä onko Oskarin tai Jaden vanhemmissa äänekkäitä yksilöitä vai kuuluuko aktiivinen ääntely jokaisen nuoren siilin kehitykseen.

Kirjoittaja **Vaaca** » 21 Helmi 2007, 12:01

Aivan loistava kuvaus toi kahvien keittely! *naurua* Mä oon niin miettiny pääni puhki, että miten sitä ihmisille kuvais, mutta siinäpä nappi-ilmaisu. =)

Hippuliinikin on parin viimisen vuorokauden aikana rauhoittunut, eikä säiky enää kaikkea mahdollista. Varmuudeks kyl pitää ens tuhahtaa ja sit keittää ne kahvit, jollei usko, et hän nyt haluaa olla siellä sohvan nurkassa kummallisessa mytyssä. Eilen ja edellisillalla hän on tosi rauhassa torkuskellu mun sylissä villaviltin alla, eilen jopa itse kiipes takas syliin sohvan tutkiskelureissun jälkeen. Ihanaa... *miltei tippa linssissä* Ja sit kun oli masu täynnä, niin mä olin jopa mukavampi ku ruokakippo, se on jo aika saavutus. =D

Hippukin vikisee kovasti innostuessaan, mutta on muuten aika hiljainen. Hauskin mielestäni on sellainen maiskuttelu, jota Hippu tekee. Kun tulee jokin hieman voimakkaampi tuoksu, Hippu rupeaa maistelemaan sitä ilmasta. Ja vastaa mun maiskautteluihin. Jotenkin vissiin tyytyväinen ääni. Jee...

Kirjoittaja **Vaaca** » 21 Helmi 2007, 12:16

Miten teillä muuten Jennimaria kävi niitten pupujen kanssa? Saiko ne kuonoonsa piikkejä? =)

Kirjoittaja **Muhku** » 21 Helmi 2007, 12:47

Hauska kyllä kuulla, että edetään samassa tahdissa

. Hyvä vertaistukiryhmä!

JPJP: Kuten Pau taisi sanoa, Kyöstiä saa kyllä sitten tulla joskus tapamaan, jos olette tänne Kehä ykkösen sisäpuolelle tulossa. Vai ehdittekö näkemään pieniä ollenkaan?

Kirjoittaja **Jennimaria** » 21 Helmi 2007, 13:12

Vaaca: Ei ole siili vielä tavannut pupuja. Toisella pupulla oli vähän huono päivä. Oli kovin kärttyisä, eikä halunnut olla mun kanssa oikein missään tekemisissä. Suuttui varmaan kun siivotessa pupulaa menin "sotkemaan" heidän hienot pesät yms "järjestelmät" :> Ajattelin että en sitten turhaan stressaa heitä enempää. Katselen miltä tänään/huomenna illalla näyttää. Kerron heti sitten että kuinka kävi :>>>

Kirjoittaja **JPJP** » 21 Helmi 2007, 13:16

Muhku, kiitos mahdollisuudesta! Meidän oli tarkoitus käydä pikkuisia katsomassa synnyinkodissaan, mutta emme löytänee sopivaa aikaa ja yhtäkkiä kaikki olivatkin jo maailmalla! No, me matkaamme joka arkipäivä Kehä I:n sisäpuolelle, joten visiitti onnistuu helposti!

Kirjoittaja **Vaaca** » 21 Helmi 2007, 13:28

Jennimaria: Tai jos on pupuliinit mustasukkaisia uudesta eläjästä. =) Menit kumminkin haisemaan siilille sinne heiän asumukseen.

Mulla ainakin ex-poikaystävän pupu oli mustasukkainen minusta, kun tulin viikonlopuksi tai jos poikaystävä tuli mun luokse. Silloin osoitettiin selvästi mieltä. On kai siinä sopeutumista yhdellä jos toisella...

Suomen Siiliyhdistys

SY Salorannan siilit maailmalla