Tänään Indi siis lähti. Lähdimme eläinlääkäriin kymmentä vaille neljäksi, olimme joskus puoli neljältä Hesassa HauMaussa, aika oli Pilvi Lassilalle. Poika tutkittiin ja selville saatiin maksaongelmia, iho oli muuttunut piikkien alta keltaiseksi. Se rauhoitettiin ja tutkittiin siten vielä paremmin. Meidät kutsuttiin jälleen huoneeseen ja Lassila kertoi mitä itse suositteli - ja emmehän me pikkuiselle kipua halua. Kaattori nukahti sitten, pitelin sitä sylissäni. Se oli niin rauhallisen näköinen. Ja sillä on nyt parempi olla. Vaikka itkettää kokoajan ja surettaa - normaaliahan se on.
<em>JOS TIETÄISIN....
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin
ja lukisin puolestasi rukouksen.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan ovesta ulos,
rutistaisin sinua lujasti
ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,
että olet minulle tärkeä.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä,
jonka saamme elää yhdessä...
Mutta eihän tämä vielä tähän lopu.
Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?
Todennäköisesti on.
Ehdin korjata laiminlyöntini.
Ja onneksi elämä tarjoaa loputtomasti
uusia mahdollisuuksia.
Mutta siltä varalta, että olen väärässä,
eikä minulla olekaan kuin tämä päivä,
sanon, että olet minulle hyvin rakas.
Kaikki eivät näe huomista.
Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus
puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista,
kun saman voi tehdä jo tänään?
Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti,
että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä,
viimeisen halauksen halaamatta,
että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen,
joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.</em>
Runo on tullut Jenkeistä. Tekijä ei ole tiedossa.
Olit meille hyvin rakas, Indi, ja tulet aina olemaankin. <3 Ei unohdeta sinua.