Pikkuruinen Namimme lähti eilen illalla siilien taivaaseen. Ruokahalu ei palannut, eikä horjuminen ja kaatuilu vähentynyt. Helsinkiä myöden yritimme saada lääkäreiltä apua, mutta kukaan ei osannut auttaa.
Oli karmeaa katsella kun elämä hiipui pienestä pois, ei ollut ihan niin rauhaisan näköistä kun olisin toivonut, mutta toisaalta olen iloinen että sain olla Namin tukena ja silittää sitä loppuun asti.
Ikävä on hirveä jo nyt.