Osanotto myös meiltä
-Kukka & Pippuri
In memoriam Itäsauman Viljami
Kirjoittaja Marianne » 18 Kesä 2007, 17:03
"Aurinko laskee, jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten
Poissa on ystävä kallehin... "
Osanottoja ja voimia Kaisalle ja Tomylle!
Tuli yllättäen tämä tieto... huhhuh.
Viltsu-kääpiökääpiösiiliä muistellen
Usva, Nukka, Pihla, Marianne + perhe
Aika on eron ja jäähyväisten
Poissa on ystävä kallehin... "
Osanottoja ja voimia Kaisalle ja Tomylle!
Tuli yllättäen tämä tieto... huhhuh.
Viltsu-kääpiökääpiösiiliä muistellen
Usva, Nukka, Pihla, Marianne + perhe
- Marianne
- Member
- Viestit: 3990
- Liittynyt: 17 Elo 2003, 23:04
- Paikkakunta: Tampere
Kirjoittaja Kaisa » 19 Kesä 2007, 13:08
Kaunis kiitos kaikille osanoton esittäneille.
Viltsua on ikävä, se on sanomattakin selvää, mutta muistot siitä eivät kuole koskaan. Isoimman surutyön tein Viltsun kahtena viimeisenä viikkona, kun kunto heikkeni vähitellen, joka päivä oli tiukka paikka tarkistaa mikä on pienen kunto. Viltsu sai olla kotonaan loppuun asti, vaikka liikkuminen ei enää viimeisinä päivinä onnistunutkaan - ruokahalu ei hävinnyt minnekään, vaikka syömistä pitikin auttaa muuttamalla ruokakuppi matalaksi alustaksi kupin sijasta. Mistään äkillisestä sairaudesta ei siis Viltsun kohdalla ollut kyse, vaan aivan normaali iän mukanaan tuomat vanhuuden vaivat veivät lopulta voiton. Viimeisen arviolta puolen vuoden aikaan oli jo havaittavissa merkkejä liikkeelle lähdön vaikeutumisesta. Ensimmäiset 15 minuuttia pyörässä olivat sellaista vanhan miehen köpöttelyä, mutta kun lihakset lämpesivät ja nivelet notkistuivat oli juoksu lähes entisen laista. Lämmittelyyn vaadittu aika ja juoksumäärät vähenivät tasaisesti, mutta vain viimeiseen kahteen viikkoon ei pyörä enää jaksanut kiinnostaa. Aivan viimeisinä päivinä eivät jalat enää kunnolla kantaneet, joten silloin elämä rajoittui pesälaatikon turvaan.
Toivon, että Viltsun jälkeläiset ja niiden jälkeläiset ovat perineet isänsä terveyden ja pitkän iän - eläähän pikku reuhake niiden kautta vielä pitkän aikaa.
Viltsua on ikävä, se on sanomattakin selvää, mutta muistot siitä eivät kuole koskaan. Isoimman surutyön tein Viltsun kahtena viimeisenä viikkona, kun kunto heikkeni vähitellen, joka päivä oli tiukka paikka tarkistaa mikä on pienen kunto. Viltsu sai olla kotonaan loppuun asti, vaikka liikkuminen ei enää viimeisinä päivinä onnistunutkaan - ruokahalu ei hävinnyt minnekään, vaikka syömistä pitikin auttaa muuttamalla ruokakuppi matalaksi alustaksi kupin sijasta. Mistään äkillisestä sairaudesta ei siis Viltsun kohdalla ollut kyse, vaan aivan normaali iän mukanaan tuomat vanhuuden vaivat veivät lopulta voiton. Viimeisen arviolta puolen vuoden aikaan oli jo havaittavissa merkkejä liikkeelle lähdön vaikeutumisesta. Ensimmäiset 15 minuuttia pyörässä olivat sellaista vanhan miehen köpöttelyä, mutta kun lihakset lämpesivät ja nivelet notkistuivat oli juoksu lähes entisen laista. Lämmittelyyn vaadittu aika ja juoksumäärät vähenivät tasaisesti, mutta vain viimeiseen kahteen viikkoon ei pyörä enää jaksanut kiinnostaa. Aivan viimeisinä päivinä eivät jalat enää kunnolla kantaneet, joten silloin elämä rajoittui pesälaatikon turvaan.
Toivon, että Viltsun jälkeläiset ja niiden jälkeläiset ovat perineet isänsä terveyden ja pitkän iän - eläähän pikku reuhake niiden kautta vielä pitkän aikaa.
- Kaisa
- Member
- Viestit: 3367
- Liittynyt: 27 Elo 2003, 15:11
- Paikkakunta: Laukaa