Meidän Allu eli Amadeus (täytti juuri vuoden) on ollut aina itsepäinen siili. Ruoaksi kelpaa vain tietyt ateriat, kuten jauheliha (raaka) ja silloin tällöin muikku. Onneksi sentään Royal -kissanraksu kelpaa myös. Saa vähän vitamiineja. Mutta se ruoasta, asumisenkin suhteen Allu on itsepäinen.
Rakensin jo viime vuoden lopulla Allulle vanhasta tv-tasosta hienon kaksikerroksisen asumuksen hienoine ramppeineen ja todella lämpimine fleecellä vuorattuine nukkumakoppeineen (patterin vieressä, lämpöä talvellakin noin 25 astetta). Mutta ei kelpaa. Nykyisin Allu nukkuu päivät sohvan alla virikkeeksi laitetussa pahvisessa "tunnelissa". Jos sen nostaa tuohon viimeisen päälle rakennettuun kerrostaloonsa, kestää kymmenisen minuuttia kun Allu laskeutuu rampin alas ja juoksee tuohon pahvitunneliin. Nykyisin olen jo luovuttanut ja laitan kissanraksuastian päiväksi tunnelin suulle ja silloin tällöin kuuluu kun Allu käy syömässä ja palaa sitten taas "putkeensa". Koko yön Allu siis leikkii ja juoksee ympäri olohuonetta mutta palaa aina aamulla pahvitunneliin.
Eihän tässä vaiheessa vielä paniikkia ole, mutta mitenkäs talvella kun veto käy ja lattiat ovat viileämmät? Ei ole varmasti kauhean terveellinen nukkumapaikka. Onko kellään vinkkejä siihen miksi Allu inhoaa loistoasumustaan ja nukkuu mieluummin tuossa pahviputkessa. Putkea ei viitsi viedä poiskaan kun se on osa Allun "yökilparadan" pikataivalta . Kerrostalossa on käytetty liukuesteenä sellaista kylpyhuonemattoa sekä lattialla että rampeissa. Onkohan siinä joku omituinen haju jota Allu inhoaa?