Kirjoittaja Sinikka » 12 Maalis 2004, 23:55
Pupunen tuossa puhuu obduktiosta, mutta minusta se on aivan eri asia! Minulle se ei ole koskaan tuottanut mitään ongelmaan, kyseessähän on kuollut, jolta sielu on lähtenyt. Jäljellä on pelkkä esine, ruumis. MUTTA, minulla on aivan valtava mato- ja lierokammo ! Kun olin tuossa vähän toisella kymmenellä, jouduin viikottain madottamaan pitkääsiimaa kauheilla kiemurtelevilla kastemadoilla! Isäni oli nimittäin intohimoinen sunnuntaikalastaja ja pitkäsiima laskettiin joka viikonloppu! Olin lapsista vanhin ja minut tuohon madotukseen määrättiin isän seuraksi! Nuo isot jauhikset ovat niin kiemurtelevaisia, että minua inhottaa koskea niihin jopa pinseteillä ! Puristan pään tohjoksi, niin eipä pysty enää puremaan siililapsiani ja kiemurtelukin vähenee! On jo melkoinen koettelemus katsella, kun madot määrättyyn aikaan päivästä ilmestyvät säilytysämpärin pinnalle! Siinä kun sadat madot liikkuvat, ääni on kuin käärmeen sihinää. Ja nyt olen pari kertaa törmännyt sellaiseen valtavaan, varmaan 2,5,cm pitkään koppakuoriaiseen, jotenkin se on noista madoista muodostunut. Samoin on ollut tuollaisia 1,5-2 cm pitkiä vaaleita toukkia ! Hirveää! On ihanaa, kun tulee kesä ja saa matopurkit ulos!