Ensiksikin osanotto Paasialoille Väinön poismenon johdosta meidän poppoolta.
----------------------------------------
Tämä on hyvä viestiketju! Kiva lukea alkuaikojen pioneerisiili-ihmisten kuulumisia! Tässä meidän kuulumiset:
Siiliharrastuksemme alkoi vuoden 2003 alussa. Tuon vuoden aikana meille muutti kolme siiliä, Kaapo, Esi-Isä ja Hertta. Ihmeellisintä on, että tällä samaisella siilikokoonpanolla mennään yhä elämää eteenpäin. Yhtään siilin kuolemaa ei ole vielä omakohtaisesti kohdalle sattunut.
Kaapo täyttää jouluna viisi vuotta. Hänen elämänsä on ollut yhtä ruusuilla tanssimista. Terveyttä on riittänyt, kaksi tv-esiintymistä ja kaksi elokuvaroolia on takana. Kolme poikuettakin hän on maailmaan siittänyt. Tämän vuoden Kaapo on sairastanut erittäin hitaasti etenevää suusyöpää. Tämä on aiheuttanut sen että ruoka muussataan hänelle nykyään. Hampaat ovat liki kaikki tippuneet pois. Pari tulehdusta on suussa ollut ja ne on hoidettu pois antibiooteilla. Kaapo pyöräilee joka yö, on todella vilkas edelleen. Eli saattaapa hyvinkin elellä vielä tovin aikaa, toivottavasti.
Hertta on nyt reilu nelivuotias. Hän on potrassa ja aktiivisessa kunnossa. Pyöräilee ja syöpöttelee. Hertalla on aina ollut taipumusta horrosteluun, niin nytkin talven tullessa. Joten sen suhteen saa olla tarkkana. Hertta ei koskaan oikein kunnolla käsikesyyntynyt vaikka sinnikkäästi yritimmekin hänestä sylisiiliä tehdä. Lopulta päätimme olla stressaamatta tyttöä enempää ja hän saa elellä suht rauhassa, käsittelemme silloin kun on tarpeen. Hertta on todella kaunis siili ja sitä onkin mukava ihailla ja katsella kun se touhottaa.
Intilalainen pitkäkorvasiilimme, Esi-Isä, on legenda jonka kaikki me vanhat siilistit muistamme. Hänelläkin on jo ainakin 4v6kk mittarissa, kenties enemmänkin. Meno on aina ollut railakasta ja on edelleen, vanhemmiten meno vaan kiihtyy. Vauhdikasta Esi-Isää on hoidettu lukuisia kertoja eläinlääkärissä mm. jalkavammojen ja ihotulehduksen johdosta. Hänen elämänsä varrelle on mahtunut yksi tv-esiintyminen, muutama lehtijuttu, pari hyppyä pöydältä alas, yksi parketin alle, purueristykseen kaivautuminen (ja lattian purku keittiöstä parin neliömetrin alueelta), kolme kertaa on hius kiertynyt jalan ympärille niin että amputaatio on ollut lähellä. Lisäksi hän on hoitoreissulla kaivautunut Tiinan ja Jarin hormiin, sotkenut koko sauna-kylpyhuone-pukuhuone-akselin noella sekä meinannut aiheuttaa Tiinalle sydänpysähdyksen. Lisäksi Esi-Isältä on pentuvaiheessa purtu molemmat korvat poikki (en tiedä missä maassa ja missä olosuhteissa se on tapahtunut) mutta hän on suomen ainut pätkäkorva-pitkäkorvasiili. Esi-Isä viettää villejä vanhuudenpäiviään syömällä 5-10 jättijauhista päivässä plus lisukkeet päälle, hän on KAIKKIruokainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Hertan tapaan hän yrittää sitkeästi horrostaa talven tullen, yleensä joulukuussa kaamosmasennus helpottaa ja horrostustaipumus poistuu.
Muut kuulumiset:
Vuonna 2006 meille saapui alaskanmalamuuttipentu Juri. Sen jälkeen ei ole elämästä vauhtia puuttunut. Nyt Jurin ollessa 1v 7kk täytyy todeta, että kyllä hänestä on ihan kunnollinen ja rehti koirakansalainen varttumassa. Jos joku miettii malamuutin hankkimista niin voin evästää päätöksentekoa sanoilla "mikä tahansa muu rotu on helpompi
". Mutta kun kerran on malamuutin kanssa päässyt elämään ei sitä kokemusta hevin pois antaisi. Malamuutti on äärimmäisen viisas, alkukantainen, itsenäisesti ajatteleva ja toimiva rekikoira. Sen lisäksi Juri on maailman vahvin ja ihanin nalle. Nyt meillä odotellaankin kieli pitkällä, josko eteläänkin saataisiin kunnon Disney-talvi, että pääsisi rekiretkille Jurin kanssa.
Uskaltaisin sanoa, että meille taitaa tulla vuoden 2008 aikana toinen koira. Rotu jääköön vielä salaisuudeksi
Tarja ja Riku