Kysymys huolestuneelta.

[Tapsu]

Kiitos!

[Tapsu]

Taavi on niin pieni ja hento, koska ei enää omaehtoisesti syö mitään.
Kun kuusi on illalla koristeltu, pienelle puikulalle olisi tarkoitus vielä näyttää kuusen kimallusta.

[tanjakuu]

Taavi varmasti tykkää, kun saa katsella kimallusta ja haistaa kuusen ihanan ja metsäisän tuoksun... Taavin on hyvä olla teidän kanssa joulunvietossa - saa sitten kertoa siilitaivaassa Sakarille ja muille ystävilleen, kuinka kaunista ja ihanaa sillä oli viimeisenä joulunaan.

Muistakaa antaa Taaville joka välissä vettä - me annettiin Sakarille viimeisen viikon aikana lusikalla vettä, kuin vauvalle. Pikkuinen litki innokkaasti viimeiseen asti, vaikka ruoka ei enää mennytkään alas.

[Tapsu]

Kiitos Tanjakuu, annamme Taaville vettä.
Hyvää Joulua Sinulle ja Perheelle.

[Tiina]

No voi itku! Inhottava uutinen jouluksi. En kyllä tidä ollenkaan, miten voisin lohduttaa, vaikka kuinka haluaisin. Olen kokenut samana jo niin monta kertaa ja ikinä se ei ole ollut helppoa. Ei saattohoidon kanssa eikä ilman.

Kuukauden sisään äskettäin menetin kaksi siiliystävää. Ja ikävä kyllä hetkittäin yllättää. Yllättääpä vielä Anselmi-ikäväkin! Nyt meitä lohduttaa kaksi pientä siilipoikaa. Ne tulivat meille melkein yllättäen torstaina 20.12. Ovat syntyneet 28.10., joten ikä ei paina.

[Tapsu]

Kiitos Tiina. Taavi on ennallaan. Annamme sille vettä ja hieman lisäravintoa. Se vain nukkuu. Sylissä kyllä katselee silmiin ja on muutaman hetken hereillä ja käpertyy sitten nukkumaan. Voi pientä.
En tiedä, onko oikein antaa sille lisäravintoa tai vettä. Onko se kenties turhaa elämän pitkittämistä. En tiedä. Toisaalta ajattelen, että sen ei tarvitse ainakaan janoon kuolla, koska juo annettaessa mielellään.

Nyt kun olo on hetkeksi itsellä helpottunut, olen jo miettinut uutta pientä siiliä. Isäntä vain on ehdottomasti vastaan, koska ei halua kokea samanlaista menetystä uudestaan. Katsotaan, kuinka käy. Saimme me
Taavinkin hiljaa "pehmittämällä".

[tanjakuu]

Antakaa vettä ja ruokaa, jos se ottaa. Ei se minusta ole "turhaa elämän pitkittämistä". Minusta on oikein että siihen asti kun se on hengissä, se saa ravintoa ja vettä jos vaan jaksaa syödä. Elämän pitkittäminen ja pitkittämättä jättäminen päätetään näkemykseni ja kokemukseni mukaan toisin keinoin. Me annettiin Sakelle silloin vettä ja sitä se joi hyvin viimeiseen saakka - ruokaa yritettiin tarjota, mutta se ei enää ottanut sitä viimeisinä päivinä, tarjottiin kuitenkin ihan viimeiseen asti. Mutta väkisin ei mun mielestä pidä "tunkea suuhun", koska siitä saattaa seurata oksentaminen jne joka taas voi tuottaa kipua... eli ainakin me ratkaisimme asian niin, että viimeisinä päivinä pyrittiin tekemään Saken olo mahdollisimman mukavaksi - annettiin sen nukkua rauhassa, pidettiin sylissä, tarjottiin mahdollisuus syödä ja juoda jne. Mitään ei tehty väkisin, Sakke sai olla niinkuin halusi ja niinkuin tulkitsimme sen haluavan.

[Tapsu]

Kiitoksia tuesta. Kyllä Taavi taas otti vettä ja ravintoa ruiskusta ja yhden madon ja minipalan porkkanaa kävi syömässä.
Juoskupyörää on tietenkin käyttämätön ja hiekkalaatikolle ilmestyy vain yksi pikkuinen kikkara päivässä, mutta ei kai sitä voi poistua enempää kuin niin pieni määrä enää menee.
Pissa on sinisenvihreää edelleen.

[Innostunut siili]

Kovasti terveisiä Taaville myös meiltä. Kyllä nämä eläinystävät ja niiden kohtalot niin kovasti aina koskettavat.

Anu

[Tapsu]

Kiitos Anu!
Hyvää tulevaa vuotta teidän perheeseen.

[Tapsu]

Joudun taas purkamaan suruani. Tänne on niin helppo kirjoittaa, kun tietää kaikkien ymmärtävän.
Taavirakas edelleen kitkuttelee, mutta aika heveiröinen pieni on.
Menettämisen tuska konkretisoituu uudestaan, kun pitää miettiä, antaako hänen nukkua pois kotona vai, olisiko Taaville parempi päästä
jo pois.
Kuolemassa on varmasti pahinta sen lopullisuus ja sen aiheuttama valtava ikävä.

[Tiina]

Ei siilin elämä varmasti enää mukavaa ole, jos ei itse pysty syömään eikä juomaan. Itse olen aikojen saatossa asettanut rajan juuri tuohon. Minusta on ollut todella vaikea seurata siilin elämää, jos se ei itse halutessaan pääse kupille. Ivenin Janne kerran sanoi minulle, että eläimen kivun havaitsee ensin siitä, että se ei syö eikä juo. Se riitti minulle.

Päätöksen tekeminen puoleen ja toiseen on HIRVEÄÄ! Ja vaikeaa ja vaikka mitä muutakin. Katsoin aikanaan Anselmin kitumista, Anselmia syötettiin ja juotettiin vaikka kuinka kauan. Silloin juttelin pitkään eläinlääkärin kanssa. Kun ei ole enää mitään hyvää odotettavissa, on aika ihmisen luovuttaa. Nimenomaan ihmisen, koska eläin on luovuttanut jo silloin, kun se lopettaa syömisen ja juomisen.

Voimia teille, on päätöksenne mikä tahansa.

[Jennimaria]

Tiinan kommenttiin yhtyen.... Samoilla linjoilla olen. Yhdestäkään siilistä en onneksi ole vielä joutunut luopumaan, mutta muista eläimistä kyllä.

Mieleeni tuli ensimmäinen lemmikkini, pikkuinen kani, joka eli vain vajaat puolitoista vuotta. Pupu oli parantumattomasti sairas ja sitten, kun sen elämänilo loppui, päätimme päästää sen parempaan paikkaan. Päivästä toiseen samassa nurkassa kyhjöttävää eläintä ei voi edes katsoa.

Tuossa tilanteessa kannattaa yrittää ajatella eläintä ja sitä, mikä sille tuntuisi parhaalta. Se on vaikeaa, tiedän. Jaksamisia teille.

[Tapsu]

Niinpä kai se on kuten Tiina kirjoitti. Kun eläin luovuttaa, se haluaa jo pois.
Isännän kanssa keskustelin ja hän vain sanoi, että kyllä vanhuksia syötetään ja juotetaan loppuun asti eikä laiteta pikkiä pyllyyn. Tosin moni vanhus kai sitä toivoisi, jos saisi itse päättää.
Keskustelen siippani kanssa asiasta ja varmaan löydetään yhdessä meille se oikea ratkaisu, joka pitäisi olla tietenkin Taaville oikea, eikä meille!
Päätös ei tule olemaan helppo.
Kiitoksia tuestanne!

[elina]

Meillä on molempien siilien puolesta jouduttu tekemään tuo päätös kasvaimien takia, Otto vietiin viimeiselle lääkärireissulle viime toukokuussa ja Welko nyt joulukuun puolessa välissä. Molempien kohdalla päätös oli enemmän kuin järkyttävän vaikea.

Mutta näin jälkeen päin täytyy todeta että kun tuo päätös oli tehty, ja rakas lemmikki saateltu sinne parempaan paikkaan, missä ei ole enää kipuja, oli surua helpompi käsitellä, kun olo oli samalla myös helpottunut. Tämä siis meidän omakohtainen kokemuksemme.
Vielä tuoreessa muistissa tuo murhe, paljon voimahalauksia täältä tuon vaikean päätöksen tekemiseen, oli se sitten mikä tahansa.