Meillä oli tuo tilannekin ihan täysin samanlainen... lopuksi sitten päätimme sitten lopettaa Sakarin kärsimykset (kuten olen monesti jo kirjoittanutkin). Se päivä oli hirveä, mutta joku helpotuksen siemen siinä kaikessa surussa iti. Meillä oli myös se tilanne, että mieheni olisi halunnut antaa pienen nukkua pois kotona, mutta sitten loppujenlopuksi luovutti, kun olimme keskustelleet eläinlääkärin kanssa.
Lääkärimme oli ehdottomasti sitä mieltä, että kotona viimeiseen saakka pitäminen tällaisessa tilanteessa ei ole vaihtoehto. Siili saattaa kuulemma pärjätä pelkällä vedellä hyvin monta päivää, mutta viimeisinä päivinä saattaa tulla hyvin pahoja kipuja, kramppeja; siili saattaa huutaa jne. Ja sitä emme missään nimessä halunneet.
Voimia suruun, jos olette tänään joutuneet luopumaan Taavista. Muutaman päivän päästä olo on jo parempi ja täytyy todeta, että meistä kumpikaan ei ole kertaakaan katunut sitä viimeistä päätöstä. Sakarilla on nyt kaikki hyvin ja se ottaa Taavin iloisena ja terveenä vastaan matotaivaaseen - sieltä ne meitä surevia sitten katselevat ja toivovat, että jaksaisimme kaiken surun keskellä nähdä kaiken sen ilon, jota ne ovat meille tuottaneet. Ja niinhän me näemmekin