Onko siilillä uhmaikää?

[elina]

Terve kansalaiset! <br>Me ollaan täällä mietitty keskenämme, jotta onko tuollaisilla suurinpiirtein puolenvuoden ikäisillä siileillä uhmaikää havaittavissa? <br>Ainakin meidän äijästä on tullut parin viikon sisällä ihan julmetun vihainen kun siihen yrittää koskea. Piikinvaihtoakin on ollut mutta enää ei näyttäisi siltä. Juuri kun ajateltiin että tästä on tullut meille oikein kunnon sylittelykaveri niin eikös se sitten päättänyt kääntää kelkkansa ihan eri suuntaan. Sylissä kyllä muuten on ihan hyvin, mutta vähänkään kun piikkeihin hipaisee niin alkaa ihan hirmuinen rähinä ja hampaitakin on tullut koitettua jo useamman kerran. Muuten Welko näyttää ihan terveeltä, syö ja juoksee normaalisti ettei kyllä yhtään vaikuta siltä että olisi kipeä. <br> <br>Onko tämä nyt sitten teini-iän mukanaan tuomaa kiukuttelua vai mitä...?

[Kikke]

Minä voisin veikata sen vain johtuvan piikinvaihdosta. Varsinkin kun tuosta piikkeihin koskemisesta kerroit. Jos sen iho on vähän hellänä?

[mustikka]

Meille eläinlääkäri sano että aikuisuuden kynnyksellä olevilla siileillä voi olla vähän sellaista äkäsyyttä ja uhmaa kun hormonit alkaa hyrräämään.. Eli joo teidän siili on varmaan vaan äkäinen teini <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt="">

[Pirjo Y]

Piikinvaihdon aikainen ihon arkuus kestää viikkoja. Ei silloin siiliä naurata. Mutta se menee lopulta ohi.

[Kutri]

Terve!

Tein hieman hakua tuosta uhmaiästä ja nyt kaipaisin hieman muiden kokemuksia tästä kun en paljon apua haulla löytänyt..onko muilla kokemusta poikasiilien uhmaiästä? Meidän Nalle on nyt 5 kk ikäinen ja ollut pienestä asti niin lälly-löllö-lössö siili kun ikinä kuvitella voi. On saanut silittää mistä vaan ja herra viettää tuntikausia nukkumalla aivan ihossa kiinni ja samalla voi silitellä ja paijata. Aikaisemmin lempipuuhaa oli se kun massua hierottiin niin poika heitti kyljelleen ja nosti oikein koipea pois tieltä. Huonoja päiviä löytyy tietty jokaiselta ja ne on puhina-tuhina puuskat on kestänyt yleensä max. 2pv ja sitten kiltti sylisiili on palannut taas kuvioihin.

Nyt sitten eräs kaunis ilta joku oli käynyt ilmeisesti vaihtamassa tämän ihanan kullanmurun jonkinlaiseen agressiviiseen uhoittelevaan hirviöön! Mä kun olen kehunut niin meidän Nallea niin olisi pitänyt vaan pitää suu supussa! Ensin osoitettiin mieltä ja pas**ttiin pesään (ei tee hätiä yleensä koko kerrokseen) ja sitten alettiin tuhisemaan ja oikeen hyökkiin kättä kohti jos yritettiin koskea. Pelkoa se ei ole, sen kyllä tunnistan! Ihan puhdasta agressiivisuutta. Piiloon tunkee oikein riuhtomalla ja jää fleecen alle nukkumaan, heti kun pääsee takas kaappiin (omalle reeviirille) niin kyllä on unihiekka tipotiessään. Syöksyy vihaisesti hiekkikseen ja siitä pyörään ja juoksee niin lujaa että hyvä ettei pyörä mene nurin. Väsymyksestä ei ole tietoakaan. Tämän tekee ihan meidän nenän alla kun siilikaapin ovi on auki ja eleissä on hirvittävää uhoa, hyvä ettei huuda mulle kirosanoja!

Kun kaapista nostetaan niin piikit on aivan pystyssä ja poksuu niin maan vietävästi. Sylissä nostaa piikit pystyyn pienemmästäkin liikkeestä. Välillä ei suostu ottamaan edes raksuja kädestä vaikka nälkä on varmana kun ruokaa ei ole vielä saanut. En edes haaveile että laittaisin sen ihoa vasten nukkumaan..olisi hampaat ihossa takuulla. Miestä on purrut nyt jo kaksi kertaa, näykkäsyn ja lukkopurennan välimuoto. Näykkiminen on ihan jatkuvaa..Jos käsi on sohvalla nenän edessä niin näykkäsee takuulla, ei ole huvittanut kokeilla että jos jättäisin käden siihen että purisiko kunnolla vaan näykkäisisikö vaan. Hereillä ollessaan vauhtia on tuplasti enemmän kuin aiemmin, menee koko ajan nenä pystyssä, sylissäkin niinä hetkinä kun on rauhallinen niin ei meinaa pysyä yhtään paikallaan. jotenkin siitä vauhdista tulee mieleen että ihan kuin hormooni-toiminnasta johtuis tuo.

Ja siis kaikki tämä alkoi vaan yksi kaunis päivä ja sitä on jatkunut nyt vähän alta viikko! Käyttäytyy aivan päinvastoin kuin millainen se on normaalisti. Nalle ei ole purrut ikinä aikaisemmin, päinvastoin on todella kiltti. Äitinsä ja isukkinsa ovat myös lötkö-siilejä, tosi kilttejä! Meillä on täsmälliset rutiinit Nallen kanssa eikä mikään ole muuttunut tippaakaan eikä mitään ole tapahtunut. En näe mitään muuta syytä tälle kuin että kyseessä on uhmaikä?? mitä mieltä olette tästä? Mitä tuolle puremisvimmalle voi tehdä?

Piikkejä ei ole lähtenyt vauvapiikinvaihdon jälkeen yhtään kappaletta paitsi tänä aamuna huomasin yhden. Siili asustelee kaapissa ja on paljon sylissä joten huomaan joka ikisen piikin joka siltä lähtee, kyse ei siis voi olla piikinvaihdosta jota en olisi vaan huomannut.

[Marianne]

Josko ois Nallellaki alkamassa 2. piikinvaihto, se aiheuttaa kärttyisyyttä kovastikin joillain.

[Kutri]

Mitä ihmettä tolle näykkimiselle tehdään? Voiko tehdä mitään? Tuskin se komentokaan auttaa yhtikäs mitään..Entäs yritänkö jatkaa silti sylittelyä normaalisti?

[nande]

Meidän Sulolla, joka on siis Nallen täysveli (samat vanhemmat), oli ihan samanlainen vaihe noin 5kk:n iässä. Tuhisi ja piikitteli ja näykki, jos oli mahdollisuus. Kyllä se pistettiin silloin "murrosiän" tiliin ja toiseen piikkien lähtöön. Muistaakseni sitä vaihetta kesti kuukauden päivät.

Nykyisin Sulo on ihan sylisiili, tosin erittäin omanarvon tunteva. Jos asiat ei mene kuten herra haluaa, alkaa älytön puhina. Pureminen sen sijaan on loppunut.

Kannattaa siis sylitellä Nallea entiseen malliin ja varoa, ettei pääse puremaan. Eiköhän se Nallekin rauhoitu, kun hormonit tasoittuvat

[Kutri]

Kiitos Nande, helpottaa hieman kuulla että samaa kokemusta on teilläkin ollut varsinkin kun on vielä veljestä kyse. Laskinkin että syynä on pakko olla uhmaikä ja toisen piikinvaihdon lähestyminen koska mitään muuta en keksi. Halusin vaan kuulla että onko muita kohtalotovereita ja miten tilanteessa on toimittu ja kauanko se on kestänyt. Yritän siis henkisesti skarpata itseni siihen että tuollainen riiviö tuolla vaanii viellä ehkä viikkoja ennen kuin halinalle palaa takas kuvioihin..Sulolle terveiset!

[PIRRE]

Meidän Cindi joka on kanssa ihana nuuhkuttelija ja mamman mussukka oli kanssa siinä 5-6 kk iässä aika äkämäpunkiainen
Purrut Cindi ei kyllä koskaan ole, eden "uhmaiässä" , mutta liputan kyllä vahvasti omien kokemusteni perusteella siihen, että se liittyy piikinvaihtoon. Tosin meidän Alli-mammalle (kurkkii pilvenreunalla) se pureminen jäi sitten tavaksi (alkoi kanssa piikkien vaihdon yhteydessä). Mutta kyllä se siitä. Lapsiin tehoaa noi 3 kultaista:uhkailu, kiristys ja lahjonta Nalleen vois kokeilla tuota viimeistä...uhkailu siihen tuskin tehoaa.!

[Tiina]

Meillä on auttanut näykkimiseen se, kun siilin käydessä kiinni työntääkin sormea/varvasta/muuta näykinnän kohdetta suuhun päin eikä yritäkään vetää pois. Vaatii sisua, tiedän! Samanlaisia uhittelukausia on meidän pojilla ollut noin puolen vuoden iässä.

Meidän Elmeri, joka on nyt 5 ja puolivuotias tuli aikanaan meille takaisin, koska oli ollut niin hirveä purija. Lapsiperheen oli ollut ihan mahdoton pitää sitä. Koko perhe pelkäsi Elkkua ihan kilpaa! Nyt, kun Elkun näkee, niin tuota on aivan mahdoton uskoa.

[Kutri]

kuulostaa hurjalta, täytyy yrittää..tosin en oikeastaan anna enään tilaisuuttakaan purra koska en pidä käsiä kasvojen lähettyvillä. Mua ei ole vielä purrut vaan aina näykkinyt ja vähän niinkun kokeillut mutta en tiedä olisiko purrut vai ei koska en ole jäänyt odottelemaan vaan olen aina heti ottanut käden pois..mutta kiitos vinkistä!! Täytyy oikeasti kokeilla tota jos pääsee yllättämään.

[Kutri]

Muutama päivä välissä oli ihan ok. Ei poitsu ihan oma itsensäkään ollut mutta silitellä antoi jonkin verran ja oli vähän rauhallisempi, melkein jo sylisiili.

Eilen antoi silittää ihan aluksi mutta muutaman minuutin jälkeen taas riiviö palasi kehiin ja alkoi näykkimään miehen kättä. Nalle halusi selkeästi osoittaa ettei halua kättä lähelle koska aina hyökkäsi eteenpäin ja nopeasti näykkäisi ja sitten perääntyi heti. Mies yritti pitää kättä vaan sitkeesti paikallaan ja koettaa Tiinan vinkkiä ja työntää näykkäisemisvaiheessa kättä riiviön kitaa kohti eikä poispäin. Tästä oikeastaan vamppyyri vimmastui enemmän ja hyökkäsi aina uudestaan ja uudestaan kunnes muutaman kerran jälkeen kädessä oli iloiset pienet verta tihkuvat reiät. Ei toiminut tuo homma tällä kertaa ei. Sen jälkeen puremisvimma jäi oikein kunnolla päälle eikä käsiin voinut koko otusta ottaa ollenkaan saatika sitten koskea. Adrenaliini jäi jylläämään puremisesta ja Nalle oli ihan kierroksilla. Sitä purki kaapissaan juokupyörän kanssa oikein kunnolla.
Niin ja yhtään piikin piikkiä ei ole lähtenyt vieläkään eli piikinvaihto ei ole edes alkanut vielä! Koetan olla masentumatta mutta..

[Taneli]

Tiinan (kiitos!!!) ohjeiden avulla meidän poksupuksu lopetti aggressiivisen käytöksen. Annettiin pojan raivota reilu kaksi viikkoa yksikseen. Katsottiin vaan että voi hyvin, laitettiin ruoka aitaukseen ja poitsu kunnossa eikä annettu mitään muuta huomiota. Nyt on taas pehmopoju meillä. Noihin puremisiin auttoi (Leopoldilla meni leuat lukkoon) se kun puhalsi kasvoille. Leopold irrotti silloin heti.

Tuolla puremisellaan yrittää opettaa teitä päästämään takaisin omaan rauhaansa ja ottaa vallan. Ivenin mukaan kyseessä on dominantti agressiivisuus, kun hänen vastaanotollaan kävimme. Elikäs siiliäkin voi kouluttaa. Ivenin mukaan lemmikin, siilinkin, tulee hakea hyväksyntää omistajiltaan eikä toisin päin. Eli samat säännöt pätee kuin koiran tai minkä tahansa muun eläimen koulutuksessa.

[Kutri]

Nalle ei jää lukkopurentaan vaan yleensä vain näykkii tai kokeilee vähän tai sitten puree nopeasti ja perääntyy heti. Selkeästi on todella vihainen eikä halua silityksiä tai kosketuksia. Puree uhoillakseen kuin näyttääkseen että "muhun ette koske jos en kerta halua".

Tämän vuoksi hieman mietin tuota rauhaan jättämistä koska en halua että Nalle saa päähänsä että jos puree ja on agressiivinen niin "pääsee" siitä hyvästä takaisin kaappiin. Sinnehän se haluaisi takaisin jos saisi itse päättää. Ajattelin tässä vaiheessa siis koettaa välimuotoa ja tehdä niin että joka ilta otetaan normaalisti syliin kuten ennenkin mutta silittelyt ja kaikki sellaiset jätetään pois ja annetaan olla toisen ilman sen kummempaa huomiota sylissä, fleecepeittonsa kanssa. Vaikka sitten olisi piilossa koko sen ajan niin onpahan meidän kanssa kuitenkin eikä saa montaa tilaisuutta purrakaan..