Sylisiilejä vai murisevia ja purevia piikkipalloja

[Sirpa]

Julkisissa tiedoitusvälineissä esiintyvät kääpiösiilit ovat toinen toisensa perään rauhallisia, sylissä mieluusti olevia ja mitä herttaisimmin käyttäytyviä lemmikkejä. Onko niin, että tällaiset kääpiösiilit ovat kuitenkin vain poikkeuksia ja suurin osa lemmikkisiileistä on yleisimmin syliin otettaessa piikkipallona ja heti valmiina puremaan (ja kovaa)? Vai onko asia toisin päin ja nämä jälkimmäiset siilit ovat poikkeuksia? <br>Mikä merkitys siilin kesyyntymisellä on kasvattajan käsittelyllä poikasia hoitaessaan? Ostin tuossa eräänä päivänä amerikkalaisen siilikirjan (nimi oli joku The Cult of Hedgehoges tai sinne päin) ja siinä sanottiin, että jollei kasvattaja poikasten tultua ulos pesästä päivittäin käsittele niitä, ei siili koskaan tulekaan käsikesyksi. <br> <br>Minkälaisia kokemuksia teillä on siilin käsikesyksi harjoittelusta? Pitääkö perheemme jo unohtaa haaveet siilistä, jota uskaltaa paljain käsin nostaa vai onko asia niin, että 4 kk kesyttämisharjoitusten jälkeen on syytä luopua toivosta ja katsoa vain huokaillen julkisuudessa esiintyviä kesyjä sylisiilejä?

[Taina]

Tahvo on jo aika kesy,mutta maistelee kyllä välillä mun käsiä!Ei pure kovaa ja ensin aina nuolee.Luulen ,että se on joko rasvan tai saippuan haju,mikä sitä kiehtoo niin.Tai jos olen tehnyt ruokaa ja siitä jäänyt joku hyvä haju,niin silloin maistaa. <br> <br>Mutta aina otan pojan syliin ilman käsineitä tai riepuja ja harvoin se puree! Ja nykyään jo tuleekin mielellään syliin iltasella pötköttämään<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

[Pirjo Y]

Siilit ovat ihan erilaisia. Meillä Luna ja Muskotti ovat AINA aivan raivona kun ne ottaa syliin. Mutta sylissä viihtyvät ja mönkivät ja ovat uteliaita tutkijoita. Mutta jos liikahtaa niin palloksi saman tien. Ja kuitenkin esim. Luna on loppupeleissä tehnyt huikaisevimmat kesysiiliesitykset sylissäni kun se on saanut olla rauhassa tai kun olen sitä hämärissä rauhassa kauan silitellyt. Ja Luna on muutenkin perheen hauskin siili. Muista Sirpa, että joka päivä käsittelyä. Sohvalle vaan pötköttämään ja siili kaulalle tai paidan sisään. Ja Tiinan Anselmi vaati 5 kk ennenkuin kesyyntyi!

[Jani Laine]

Meidän Viivi on tosi kesy, mutta me ollaan alussa hoidettu sitä jopa 4-7 tuntia päivässä, kun sen tassut oli kipeät. En muistakovinkaan montaa päivää, ettei oltais otettu Viiviä syliin ja hellitty sitä. Joka päivä pitää käsitellä siiliä ja paljain käsin, että se oppii tuntemaan ja luottamaan omistajaansa. <br> <br>Alussa ja joskus vieläkin saatan laittaa oman T-paitani Viivin häkkiin, jossa se voi sitä rauhassa haistella ja tutkiskella. Jääpähän haju paremmin mieleen. Täytyy vaan muistaa, ettei paidassa saa olla mitään hajusteita (dödöä jne.)! <br> <br>Siilit on tosi erilaisia. Uskon, että jotkut kesyyntyy helpommin kuin toiset. Jotkut ei varmaan koskaan tuu täysin kesyiksi. Se on ainakin varmaa, että siilin kesyttäminen vaatii paljon hellyyttä, rakkautta ja kärsivällisyyttä. Ei siiliä voi pakottaa mihinkään. Sen täytyy oppia luottamaan omistajaansa. Luottamuksen rakentaminen kestää aikansa.

[Marianne]

Meillä NEnu, vaikka onkin eläinkaupasta, on tosi kesy. Kyllä se purra saattaa (maistaa), mutta ei piikittele ollenkaan. Ehkä se on niin rohkea. Usva taas on tullut ilmeisesti äitiinsä ja mummoonsa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Kyllä se on kiltti, mutta paljon arempi, ja vaatii aikaa...

[Sirpa]

Kiitos kannustuksesta! Tuffe on ollut meillä Itsenäisyyspäivästä lähtien ja joka ikinen päivä illalla juuri esim. TV:tä katsellessa olen hämärissä parin-kolmen tunnin ajan pitänyt sitä sylissä ja varoen paijannut ja kehunut, miten hieno siili se on. Aamulla kun sitten otan sen pois saunasta, jossa se viettää yönsä, seurustelen sen kanssa myös kymmenisen minuuttia arkisin ja viikonloppuisin kauemmin. <br>Jonkinlaista edistymistä on kyllä tapahtunut, täytyy myöntää. Tuffe avautuu suhisevasta ja sätkivästä pallosta jo muutamassa minuutissa iltaisin ja syö myös matoja sylissä. Väliin se asettautuu myös pää kainalooni ja on piikit lanassa ja littanana. Silloin sitä voi hienosti paijata myös varoen mahasta ja kyljistä. Olen myös saanut antaa sille polkuanturahierontaa, joten ehkä tässä vielä... Vaan jos annan sen haistella paljasta ihoa se nappaa oitis kiinni ja lujaa. Väliin olen varoen yrittänyt lähestyä sen hammasvärkkiä, mutta itsesuojeluvaisto on vielä liian kova lukuisien puremien jälkeen. Ehkäpä jännityksestä hikiset sormeni ovat vastustamattoman houkuttelevat;-) No, Tuffe ei kyllä pure vain sormia vaan nappaa tosiaan kiinni kaikkeen ihopintaan. <br> <br>Kerron asian edistymisestä seuraavissa raporteissani. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän lähetykseni täältä Esi-Helsingistä.

[Innostunut siili]

Ottaako se siilin purema ihan kunnolla kipeää, tuleeko mustelma tai meneekö iho rikki? Pieni papukaija on napannut aikoinaan sormeen ja varjele kuinka se otti kipeää - silmissä säkenöi pitkään! Gerbiilit ovat tehneet sellaisia testimaistiaisia käsiin, mutta se ei ole kovin kummoista. Kaninpuremasta en tiedä ja koiravainaani aikoinaan "leikkipuri", eikä sekään sattunut.

[Marianne]

Ei ainakaan mulla ole iho rikki mennyt, se on ollut lähinnä maistamista. Vaikka Usva puri kerran tosi lujaa etusormen päähän, ei siitä jäänyt mitään jälkeä...

[Sirpa]

Tuffe puree niin, että veri välillä tirsuu. Se nappaa kiinni mistä saa, vetää hampaillaan ihoa syvemmälle suuhun ja menee samalla piikkipalloksi päästämättä otetta irti. Tekee tosi gutaa! Voin sanoa, että kyllä silmissä säkenöi! Lisäksi jos on esim just antanut jauhiksia, niin voi vain kuvitella sitä bakteerien määrää, joka puremasta tulee. Siispä ei tee mieli antaa pojan paljon haistella, niin tärkeää kuin se kesyttämisen kannalta olisikin.

[Tania]

Meiän Reppuli on nyt ollu talossa vähän reilu 3vkoa. Koskaan juurikaan se ei pure (pari kertaa näykkäsyt kun oikein innostuu kättä haistelemaan, mutta se ei ees satu). Myöskään sillon kun se kovasti yrittää laittaa kampoihin, esim yrittäessään päästä kädestä karkuun, silloinkaan se ei kuitenkaan pure) Ehkä se ei sitten ole hiffannut että pureminen saattaa tehota.. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Muuten on kesyyntyminen edelleen vaihteessa, mutta edistytty on.

[Pirjo Y]

Tuffehan tekee Giovannit! Juuri tuota se tekee, tai ainakin ennen teki. Nyt saattaa jo haistella ihoa ilman puremista tai jos puree, ei heti riuhtaise itseään palloksi. Se todella on hektistä! Otetta on mahdotonta saada irti ja sitä voimaa on mahdotonta ymmärtää niiden, jotka eivät ole sellaista puremista kokeneet. Kyllä kai Tuffe on varmasti afrikkalainen....? Jos on, niin sille voidaan antaa bileissä Raivokkaimman afrikkalaisen diplomi. Lohduttaisiko se <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Mutta onhan tuossa kesyyntymisen merkkejä jo paljonkin.

[Sirpa]

Hahaa! Tuffen eka arvonimi! Tuffe on kyllä ihan afrikkalainen, joskin aika isokokoinen (Lempinimenä Kohokas, painoa noin 600g). Tänä aamuna, kun hain sen saunasta se tuli nuuskimaan minua varpaista. Arvatkaa vaan, kihosiko hiki! Vaan poika kävelikin hetken nuuskittuaan toiseen suuntaan ja antoi jopa ottaa itsensä kiinni (tosin kankalla hieman avustettuna) ilman suurempia vastalauseita. Piikitkin lanautuivat sekunneissa ja sitten se vaan sylissäni katseli maisemia, kun kuljetin sen kotiinsa. WAU! Aurinko paistaa!

[Piikki]

Kyllä se vaan on näin, että eläimillä on myös ne hyvät hetkensä huonojen lisäksi. Välillä pitää ärhennellä ja toisinaan yllätetään aivan lutuisella käytöksellä. <br> <br>Piikin kanssa tehdään edelleen työtä, jotta poitsusta tulisi kesysiili. Onkohan liian suuret toiveet/odotukset? Muutosta on lokakuusta tapahtunut aivan valtavasti, toisinaan Piikki vallan näyttää riemastuvan, kun pääsee syliin kiipeilemään ja rapsuteltavaksi. Toisena päivänä onkin sitten eri juttu, piikit pörhössä piiloon. Puremista en ole kokenut lainkaan, paitsi kerran kun olin juuri laittanut hajuvettä ja Piikki kiipesi kaulalleni. Vieraat ihmiset ovatkin sitten Piikin puruleluja. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Tai sitten ukkoni hikiset sukat! Niitä on kiva näykkiä, oli ne sitten jalassa tai lattialla lojumassa. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Palloksi Piikki ei enään mene lainkaan, paitsi kun herättää kesken unen päiväsaikaan. Alkuaikoina pallona piti olla jopa kymmenenkin minuuttia koko ajan tuhisten ja pomppien. Sen olen kyllä huomannut, että jos on päiviä, etten ehdi viettää aikaani Piikin kanssa, mennään ns. takapakkia kesyyntymisessä. <br> <br>Tsemppiä Sirpa Tuffen kanssa!

[Sirpa]

Kiitos Piikille tsemppausterkuista! <br>Tuli sellainen kauhea ajatus mieleen, että jos olenkin Tuffen mielestä syötävän hyvän hajuinen hikisine sormieneni ja varpaineni! Jos kerran hikisukat vaativat pureskelua, niin mikseivät sitten tuskanhikiset sormet tai varpaat??

[Anu]

Meidän pikku-afrikkalainen ei ole koskaan purrut "puolustautuakseen" vaikka alkuun aika äreä poika olikin. Puree kyllä vahingossa, jos syöttää sitä sormin tai silloin, kun on joku outo haju käsissä. Silloinkin se nuolla litkittää vimmatusti ennenkuin puree. <br> <br>Nipsu-poika sitä vastoin puree. Yleensä kertaalleen joka kerta, kun se on sylissä. Alkuun se oli kiltimpi eikä purrut ollenkaan. Mutta sen purema ei tee kipeää, sillä on niin tylsät hampaat ja puraisu on pikku näykkäisy vain. Ouluun tulevat siilistit saavat nähdä sitten tämän pedon ihan livenä ja kokeilla hammaskaluston lujuutta käytännössä...