Kirjoittaja Sirpa » 19 Maalis 2004, 12:08
Elämä ei ole vain ruusuilla tanssimista, se on myös hammasten kiristelyä...
<br>
<br>Eilinen ilta oli kuin unelmaa. Tuffe oli pari tuntia sylissäni ja antoi tehdä itselleen aivan mitä vain. Hetken jo mietimme, onko meille saapunut jostain vaihdokas. Se oli ihan tosiaan kuin eri siili. Mahaa sai kuopsutella mistä suunnasta hyvänsä, tassujen tarkastelu sai silmät lupsuttamaan puolitankoon ja kun Tuffe sitten löysi mukavan asennon kainalostani ja syvennyin poskien ja selkäpiikkien hieromiseen. Tuffe piti sellaista hassua kurnuttavaa ääntä, jonka tulkitsin mielihyväksi.
<br>
<br>Vaan koitti uusi aamu. Menin hakemaan pojan jälleen saunasta ja se antoi ottaa itsensä paljain käsin syliin ilman pörhistelyä, mikä riemu! Vain pieni suhadus kuului. Mutta sitten vein sen sänkyymme ja aloimme katsoa järkyttyneinä aamu-TV:stä onnettomuusuutisia. Ja silloin se pikku piru (anteeksi ruma sanontani) iski. Aivan varoittamatta tuo eilinen enkeli tarrasi kaikilla voimillaan jalkapöytäni sivuun niin että sain kaksi vierekkäistä verireikää ja niiden alle keskelle yhden usean millin pituisen vuotavan naarmun. Ei muuta kuin peto rauhallisesti, joskin hampaita kiristellen syliin, sillä en voinut antaa sille periksi ja näyttää, että puremalla pääsee rauhaan. Siiliä kanniskellen hain sitten taas kerran desinfiointiliuoksen ja pääsin paikkailemaan reikiäni. Että näin meillä.