Meillä oli juurikin sama tilanne edellisen Sulo-poitsun kanssa. Tuli meille 2,5-vuotiaana helmikuussa 2006 ja ainakin 2 vuotta oli mennyt pelkillä raksuilla. Alkuun oli saanut matoja ja toki kasvattajalla oli ollut hyvät eväät (oli muuten miian kasvatti). Lisäksi Sulo oli elänyt kanihäkissä lähes koko ikänsä, joten minkäänlaista kontaktia siihen ei saanut oikeastaan koskaan. Loppusyksystä sen sai välillä nostettua lattialta paljain käsin, mutta yleensä vastassa oli tiukka pallo, jota oli aivan turha yrittää rauhoitella.
Meillä taisi olla ihan ekoina ruokina just tuo raejuusto ja jauheliha. Sirkkojakin pieni alkoi syömään elävänä melko nopeasti, tölkkiruoka meni paljon huonommin. Pikkuhiljaa annettiin kaikkea uutta, pilttejä ja uusia hyönteisiä, ja vaihtelevalla menestyksellä ne kelpasivat. Parhaiksi eväiksi muodostuivat jauheliha, raejuusto, maissi- ja porkkanapiltti sekä erilaiset ötökät. Pari kuukautta meille tulon jälkeen alkoi piikkien ja karvojen armoton lähtö ja eläinlääkärillä saatiin antibiootit, loishäädöt ja muutakin tarpeellista, mitä en nyt muista. Kaiken maailman puutostilat oli siinä vaiheessa tosi pahana, en tiedä oliko uusi ruokavalio jotenkin laukaissut ne. Muutaman kuukauden sisällä Sulosta kehittyi armoton tappokone, alkoi nimittäin metsästää elävää ruokaa ihan hurjana. Meni isotkin torakat, kun laittoi pesuvatiin siilin kanssa. Muuten ruokailu meni vähän niin ja näin ja syksyllä 2005 alettiin antamaan ihan säännöllisesti Nutriplussaa ruoan lisäksi. Heikoimmillaan Sulo painoi 250 grammaa ja oli todellakin kamalan laiha. Se kyllä hyväksyi monipuolisen ruokavalionsa melko hyvin, muttei koskaan syönyt kaikkea ja nirsoili säännöllisin väliajoin pahastikin.
Syystalvella 2006 Sulolle alkoi tulla kaikenlaisia outoja oireita. Se kouristeli ja veti kylkiään lommolle hassusti aina, kun söi elävää ruokaa. Erään kerran se meni ihan veltoksi ja vaikutti todellakin siltä, että kuolee siihen paikkaan. Soiteltiin läpi lääkäreitä, muttei kukaan osannut neuvoa muuta kuin että suoli on ärtynyt ja kannattaa välttää kitiinisiä ötöjä. Joulukuussa löytyi vähän verensekaista "limaa" anoppilan kylppärinlattialta, joten poika kiikutettiin suoraa päätä hoitoon. Mitään erityistä ei löytynyt, mutta just ennen joulua löytyi lisää verta. Sulo sai antibiootin vielä joulun alle, mutta mitään vaikutusta ei ollut. Uuden vuoden alussa se vietiin toiselle lääkärille verivirtsanäytteen kanssa. Lääkäri tutki näytteen ja otti röntgenin. Tulehdus oli edelleen päällä ja röntgenissä näkyi jotain outoa. Uutta kuuria siis päälle. Vieläkään Sulon tilanne ei parantunut, vaan päinvastoin huononi koko ajan. Tammikuun 11. päivä se oli tosi outo, muun muassa ensimmäistä kertaa ikinä teki kaikki tarpeensa mun sängylle (tutki usein siinä paikkoja). Seuraavana päivänä se ei liikkunut enää häkkinsä toisesta päästä toisessa päässä olevaan mökkiin ja silmät olivat jo ihan kuopalla. Se oli myös aika kellertävä, joten taas kerran huristeltiin lääkärille. Tällä kertaa oli jo aika selvää, ettei poika lähtisi asemalta kotiinpäin ja sinnehän se jäikin. Ruumiinavauksessa selvisi maksan vajaatoiminta, jonkinlaiset kiinnikkeet munuaisissa sekä eturauhaspaise. Paise oli aiheuttanut verisen virtsan ja koska se oli kapseloitunut, antibiootit eivät olleet tehonneet. Maksavika oli luultavasti tullut juurikin tuosta raksujen syöttämisestä.
Niin päättyi meidän yrityksemme tarjota parempi elämä Sulolle. Tarkoitus ei ollut kertoa mitään kauhutarinaa, mutta näinkin voi käydä. Toivottavasti siilisi on vielä nuori eikä suuria vahinkoja ole ehtinyt tapahtua. Kuten miialla, se voi olla hyvässäkin kunnossa ja elää "pikkuvaivojen" kanssa vielä pitkään. Sulon tapauksessa vauriot olivat luultavasti jo alusta lähtien tosi pitkällä eikä mitään ollut oikeastaan enää tehtävissä.
Sulo oppi tosiaan yllättävän hyvin syömään monipuolisempaa ruokaa, varsinkin ötököitä. Ihan mikä tahansa öttiäinen kelpasi elävänä. Kannattaa siis sinnikkäästi yrittää varsinkin hyönteisten syöttämistä. Mikään uusi ruoka ei luultavasti kelpaa muutamalla ekalla kerralla, mutta sitkeydellä pääsee pitkälle. Myös ruokien sekoittamista esimerkiksi porkkanapilttiin kannattaa kokeilla, jos eivät yksinään maistu.
Toivottavasti teille riittää vielä monta onnellista hetkeä uuden kaverin seurassa
Oli niitä meilläkin, valitettavasti loppui liian lyhyeen.
Nähtävästi iskee naksuruokavalio munuaisiin... toivotaan, ettei meidän neidille vielä ole mitään tullut!