Kirjoittaja Nocturnal » 24 Elo 2008, 09:48
Rakas pieni Nipsuni vaipui eilen iltapäivällä viiden maissa ikiuneen sylissäni. Tämä tuli aikamoisena yllätyksenä, sillä ehdimme huolestua hiukan vasta perjantai-iltana. Nipsulle ilmestyi toisen silmän alle patti loppusyksystä -07. Vuoden alussa käytimme pojan eläinlääkärissä Kouvolassa, ja röntgenkuvissa näkyi jonkinlaisia luumuutoksia. Meidän piti valita olemmeko tekemättä mitään ja huolehdimme Nipsusta kuten ennenkin, vai nukutetaanko poika ja otetaan koepala. Päädyimme ensimmäiseen vaihtoehtoon, koska koepalan ottaminen olisi ollut kallista ja rasittanut kovasti pienen elimistöä, eikä patille olisi luultavasti voinut tehdä mitään. Pelkäsin Nipsun viimeisten hetkien olevan käsillä, mutta keväällä patti pieneni huomattavasti ja Nipsu oli yhtä touhukas kuin ennenkin. Nyt patti oli kuitenkin taas alkanut olla näkyvämpi. Tällä viikolla Nipsu ei juuri raksujaan syönyt, eikä pyörässä juokseminenkaan maittanut. Perjantai-iltana huolestuin, kun Nipsu makaili pesänsä ulkopuolella ja hengitti kiivaasti. Kun sen otti syliin se aukoi suutaan oudosti, mutta tämä kuitenkin loppui. Nipsu jatkoi makailuaan pesän ulkopuolella oudosti hengittäen, mutta oli yön aikana syönyt märkäruokansa kokonaan ihan normaalisti. Aamupäivällä kurkkasin poikaa ja se tuhahti minulle. Iltapäivällä neljän jälkeen päätin viedä pojan vähän ulos nurmikolle. Se pyristeli sylissäkin päästäkseen alas. Nurmikolla se meni kuitenkin vain hyvin pienen matkan, eikä kakkaakaan tullut kuin pieni vihertävä papana, joka oli liman peitossa. Nipsu kävi makaamaan nurmikkoon ja alkoi taas hengittää oudosti. Huolestuin ja nostin sen syliin, ja huomasin sen aukovan jälleen suutaan. Haukkominen alkoi käydä voimakkaammaksi ja vein pojan sisään. Yritin saada sen juomaan vähän, mutta se ei halunnut. Huolestuin ihan tosissani ja menin olohuoneeseen istumaan Nipsu sylissäni. Silittelin pikkuista ja hiljaa se meni veltoksi. Yhdessä vaiheessa pelkäsin sen jo kuolleen, mutta sitten se äkkiä veti itsensä palloksi. Sitten se taas aukeni ja oli veltto. Istuin siinä äitini kanssa, itkin ja silittelin pikkuista ja siihen se sitten nukahti viimeisen kerran. Kaiketi kasvain oli sitten todella levinnyt ja pienen sydän petti. Isäni kaivoi sille haudan pihakuusen alle. Äiti löysi sille rasian, johon laitoin pohjalle yhden sen fleeseistä sekä palan vihreää samettia ja laskin pojan sinne pyyhkeeseen kiedottuna apilakimppu vieressään. Ensimmäisenä kesänään Nipsu teki vaahtopalloja apiloista pihalla. Rasian kanteen kirjoitin: "Tässä lepää maailman paras siili Muumilaakson Nipsu 2.4.2005-23.8.2008. Olit rakas pieni perheenjäsen ja jätit jälkeesi ison aukon". Sitten laskin Nipsun pikku hautaansa ja isä peitti sen hiekalla ja mullalla. Laitoimme haudalle kukkia, kiviä, Nipsun siililelun ja siililyhdyn, johon illemmalla laitoimme kynttilän palamaan. Menetys on valtava koko perheelle, mutta etenkin minulle, jota Nipsu lohdutti kun sairastin. Vietimme pienen kanssa monta onnen hetkeä. Viikon kuluttua muutan Vantaalle opiskelujen perässä, ja olisin ottanut Nipsun mukaani. Poika oli niin viisas ja osasi valita oikean hetken. Se ei ollut yksin pesässään täällä kun minä olin ensimmäistä viikkoa Vantaalla järjestämässä asioitani, eikä mukanani uudessa kodissa Vantaalla, jossa olisin joutunut olemaan yksin. Sen sijaan se kuoli syliini täällä kotona ja tiesi miten paljon sitä rakastetaan. Muumilaakson Nipsu, Himosiili junior, suuri persoona ja ihana sylisiili on nyt lähtenyt ja jättänyt jälkeensä valtavan aukon.