Jälleen yksi surullinen kasvaintapaus: pikkuinen raivopääpoikani Otus on tullut nyt kolmen vuoden iässä siilitaivalluksensa päähän. Perjantaina käytiin ensimmäisen kerran lääkärissä. Otuksen ulkonäkö oli muuttunut ihan parissa päivässä todella hurjasti, ja näytti siltä kuin puolet päästä yrittäisi tulla toisen silmän kautta ulos. Sillä oli selkeästi myös kipuja. Saatiin eläinlääkäriaika samantien (tosi ei siilispesialistille, mutta ensiapu nyt olikin pääasia), ja olihan diagnoosi aika karu... Saattaa olla infektiokin, mutta todennäköisemmin kasvain, joka myös oli vääntänyt leukojen asennon huonoksi purennan kannalta. Infektion varalta päätettiin kuitenkin kokeilla antibiootteja ja kipulääkkeitä (poika sai lääkärissä morfiinin kaltaista ainetta piikkinä) viikonlopun ajan, mutta kuten lääkärikin epäili, ei antibiooteista ollut hyötyä. Mikäli mahdollista, pojan silmä näyttää pullistuvan vielä enemmän, eikä kotona annettu kipulääke enää näytä tehoavan kuin hetkellisesti. Vaihtoehdot on karut, ja tänään iltapäivällä kiukkuinen Otus lähtee viimeiselle matkalleen
No, tänään siihen ei enää sitten satu, ja Otuksella on ollut kuitenkin hyvä ja täysipainoinen siilin elämä: hyvää ja monipuolista ruokaa, runsaasti tilaa ja rakastettu juoksupyörä. Pitää yrittää ajatella positiivisesti.