Loiset - ei syytä paniikkiin

[tini]

Nostan punkin pöydälle ja alotan ihan uuden aiheen asiasta.
Noita loisia (sekä sisä- että ulkosellaisia) on ollut ennenkin ja tulee olemaan vastakin. Useammassa aiheessa on ilmenny pientä "hysterian" poikasta, joten kirjotan nyt tähän, josta toivon mukaan mahdollisimman moni aiheesta lukee.

Suosituksenahan on ollut, että mikäli siili käy kesällä ulkona, syö ulkohyönteisiä tai on painonlaskua, siili madotettaisiin (syksyllä noiden kahden ensimmäisen ollessa kyseessä). Jokainen tuntee omaa lemmikkiään sen verran, että tietää milloin on aika viedä eläinlääkäriin, jos paino tuntuu laskevan tai siili vaikka rapsuttelee normaalia enemmän.
Ei loiset mikään maailmanloppu ole, vaikkakaan tietenkään siilin ei ole mukava niistä kärsiä. Osa loisista on sellaisia, että kukoistavat vain ja ainoastaan huonokuntoisessa isännässä. Eli meidän mussukoillahan ei näiden suhteen ole mitään hätää
Lisäksi lähes kaikki loiset ovat isäntäspesifisiä eli eivät tartu toiseen eläinlajiin eikä ihmiseen.
Ollaan siis ihan kuten ennenkin, eikä panikoida loisten vuoksi. Niitä todennäköisesti on suuremmassa osassa (omistajien tietämättä) siileistä kuin mitä tiedossa on.
Tietenkin yhteiset laarit isommissa tapaamisissa/tapahtumisissa kannattaa unohtaa eikä antaa oman siilinsä välttämättä joka ikisen lajitoverin kanssa kiehnätä, tervettä järkeä käyttäen
Tässä on suotavaa ja toivottavaa jatkaa keskustelua!
Niin ja tuffareille pääsemättömille tiedoksi, että uudessa siliumissa on tietoa loisista!

[Anitta2]

Tähän olisi myös hyvä saada eläinlääkäreiltä tulleita ohjeita jos/kun joku on siiluaan lääkärissä käyttänyt.
Onko tuo madotussuositus muuten tullut joltain eläinlääkäriltä vai onko ollut jossain lehdessä tai netissä.
Oireista ja hoidoista myös voisi kirjoittaa.

[tini]

Eläinlääkäriltä on suositus tullut, muistaakseni oli Raulio ja siellä helsingin luontotalon tuffareilla (minähän vuonna ne sitten olikaan..).
Uudessa siliumissa on tosiaan Nean kirjottama juttu loisista. Valitettavasti kaikilla ei vielä siliumia ole, niin ei pääse sieltä lukemaan. Noita oireita on yhtä paljon kun on loisia, en viitsisi Nean hyvin kirjotettua juttua kopioida. Josko Nealla itsellään on juttu koneella tallessa ja haluaisi siitä osan tähän laittaa kaikkien luettavaksi?

[Nea]

Jees, olen samaa mieltä tästä kuin tini, eli syytä älyttömään hysteriaan ei pitäisi olla, koska loiset ovat pienissä määrin siileillä todennäköisesti tavallisempia kuin arvaammekaan. Lisäksi ko. vaiva on kuitenkin yleensä suhteellisen helposti hoidettavissa pois, kunhan ongelma havaitaan ja siihen tartutaan ajoissa. Niin mielestäni tuon Lemmikkimessu-tapauksen kohdalla toimittiinkin.

Kaivelin tuolta arkistoista Raulion 8.10.2005 Helsingissä siilisteille antaman ohjeistuksen:

<em>"Sisä- tai ulkoloistartunnan saa joko suoraan tai välillisesti toisesta siilistä. Välillisesti sen voi saada esimerkiksi ihmisen käsistä. Sisäloisten yleinen oire on "mystinen laihtuminen".

Siilin punkki on erittäin yleinen ulkoloinen. Terveelle yksilölle ne eivät ole haitallisia ja niitä ei välttämättä aina edes huomaa. Heikentynyt yksilö voi sairastua vakavammin.

Säännöllinen madotus loistartuntojen varalta kerta vuoteen ei ole haitallista. Kakkanäytteen voi tarvittaessa itse lähettää suoraan tutkittavaksi ja mennä vasta sitten eläinlääkärille, jos näytteestä löytyy jotain hoitoa vaativaa, näin ei tarvitse turhaa maksaa yhtä ylimääräistä eläinlääkärimaksua."</em>

Joku oli myös muistanut Raulion puheista seuraavaa:

<em>"Raulio sanoi, että madotus on paikallaan,

a)jos epäilee loisia (siili laihtuu hyvästä ruokahalusta huolimatta)

b) jos syöttää siilille ulkoa niitä ravitsevia kastematoja ja hyönteisiä

c) jos selkeästi löytää ulosteesta matoja (madon munia on lähes mahdotonta paljain silmin todeta, mutta tietysti, jos ulosteessa kiemurtelee loinen niin kyllähän sen huomaa...)

d) jos siili on ollut tekemisissä toisten siilien kanssa, joilla on matoja.."
</em>

Loisista tosiaan kerrotaan lisäksi uusimpaan Siliumiin kokoamassani ihovaivoihin keskittyvässä artikkelissa. Lähteenä tässä jutussa on käytetty Suomen Eläinlääkärilehteä sekä ulkomaisilta siilisivustoilta sekä eläinlääketieteellisistä artikkeleista mielenkiinnosta ylös kerättyjä tietoja. Tässä nyt sitten tätä loisten osuutta:

<strong>Ulkoloiset</strong>

Kaikilla lemmikkieläinlajeilla voi joskus esiintyä ulkoloisia, joista osa voi levitä eläimestä toiseen, ja osa on isäntäspesifejä eli vain tietylle eläinlajille ominaisia. Ulkoloiset ovat niveljalkaisia ? osa hyönteisiä ja osa (esim. punkit) hämähäkkieläimiä. Siileillä ulkoloiset ovat melko tavallinen ongelma. Niitä voi tarttua esimerkiksi kuivikkeista, ulkoa tai toisilta eläimiltä. On myös hyvin mahdollista, että kaikilla siileillä elää normaalistikin muutamia loisia ihollaan, mutta vasta ajan myötä tai siilin kohtaaman stressaavan tilanteen laukaisemana ne alkavat lisääntyä suuremissa määrin aiheuttaen erilaisia iho-ongelmia.

Ulkoloisten aikaan saamiin oireisiin kuuluu piikkien pudottelu (ja tällöin putoavien piikkien alapäästä puuttuu se pallomainen osa, joka normaalisti olisi ihon sisällä), rapsuttelu, kuiva laikukas iho sekä joskus myös "piparikorvat". Toisinaan piikkien seassa voi näkyä pieniä valkoisia liikkuvia pisteitä. Pahimmillaan tartunnat voivat johtaa jopa sokeuteen, korvainfektioihin ja kuolemaan, joten niihin kannattaa suhtautua vakavasti.

Hoitona toimii useimmiten useana pistoksena annettava loishäätö tai niskan iholle valeltava lääkeliuos, jonka eläinlääkäri määrää. Myös kissojen kirppusuihkeesta ja ? shampoosta voi olla apua. Lisäksi siilin asumus ja tarvikkeet on pestävä ja desinfioitava perusteellisesti jokaisen pistoksen jälkeen, ja esimerkiksi fleecet tai muut kuivikkeet sekä puiset esineet kannattaa mahdollisten munakätköjen vuoksi hävittää. Loistartunnan saanut siili on myös syytä pitää eristyksissä muista siileistä ja lemmikkieläimistä (vaikkakaan useat siilien kantamista ulkoloisista eivät yleensä ole vaarallisia ihmisille tai muille lemmikeille), kunnes tartunta on saatu kuriin.

<strong>Kirput</strong> ovat pieniä, ruskeita, siivettömiä hyönteisiä ja tavallisimpia siileillä esiintyviä ulkoloisia. On olemassa erityinen kirppulaji (<em>Archaeopsylla erinacei</em>), joka elää tavallisesti vain eurooppalaisten siilien iholla ja pesissä, mutta kelpuuttaa isännäkseen yhtä hyvin myös ulkoilevan lemmikkisiilin. Lisäksi kissojen ja koirien kantamat kirput voivat joskus tarttua siiliin. Hoitamattomana paha kirpputartunta voi johtaa anemiaan tai jopa siilin kuolemaan, joten loistartuntaa epäiltäessä olisikin suositeltavaa hankkiutua mahdollisimman nopeasti eläinlääkärin vastaanotolle, missä oikea diagnoosi voidaan tehdä.

Kirput häädetään tavallisesti kissojen kirppulääkkeillä (esim. Stronghold), -suihkeilla ja -shampoilla, mutta jotkin kissoille tarkoitetut aerosolivalmisteet voivat olla siileille myrkyllisiä. Yksi hoitokerta ei yleensä vielä riitä, sillä kirppujen munimat munat kehittyvät aikuisiksi noin viidessä viikossa ja tartuttavat siilin uudelleen, jollei häätöjä muisteta uusia. Lisäksi ympäristön puhdistuksesta (myös seinien ja lattioiden raot) on syytä pitää huolta tarkalla imuroinnilla tai desinfioinnilla, imurinpussin hävityksellä ja esim. Raid-hyönteismyrkyllä. Myrkkyjen käytössä on kuitenkin hyvä olla varovainen ja kannattaa pyrkiä välttämään niiden sumutusta suoraan siilin asumukseen.

Joskus siileillä voi esiintyä punkkeja(erityisesti sikaripunkit, syyhypunkit, Chorioptes-punkit, Psoroptes-punkit), jotka ovat yleensä kooltaan hieman kirppuja isompia, eivätkä yritä hypätä karkuun niitä poistettaessa. Punkit imevät siilistä verta tai kaivautuvat ihon sisään saaden sen ärtymään. Myös piikkien irtoamista voi esiintyä. Punkkitartunnan voi alustavasti todeta asettamalla siilin tumman kankaan päälle ja hieromalla sen ihoa ja piikkejä sormilla. Kun kangasta sitten tarkastelee kirkkaan valon alla, voi siinä näkyä liikkuvia, pieniä, useimmiten vaaleita pisteitä, mikä tarkoittaa, että siilillä on loisia. Niiden tarkempi laji selviää kuitenkin vasta eläinlääkärin ottamasta ihonäytteestä.Punkkien karkoitukseen tehoavat monesti samat keinot ja aineet kuin kirppuihinkin, mutta varminta on kuitenkin aina ottaa yhteyttä eläinlääkäriin punkkitartuntaa epäiltäessä.

<strong>Syyhypunkki</strong> (<em>Sarcoptes scabiei</em>) eli <strong>kapi</strong> yksi tavallisimmista lemmikkisiileillä esiintyvistä loisista. Se on iso, litteä punkki, joka kaivaa siilin ohutkarvaiseen ihoon munilleen käytäviä aiheuttaen hilseilyä, piikkien irtoamista sekä voimakkaasti kutisevaa rupista ihottumaa. Jos eläin pääsee nuolemaan kutisevia kohtia, seuraa yleensä bakteeritulehdus ja iho paksunee.
Kapi tarttuu herkästi eläimestä toiseen suorassa kosketuksessa, mutta tartunnan voi saada myös esim. kuivikkeista tai ruohikosta siilin ulkoillessa. Kapitartunta voidaan todeta ihon raapenäytteestä tai aistinvaraisesti: yleensä kapia löytyy koko siilin ruumiista ja joskus voi näyttää kuin koko siilin iho olisi liikkeessä.

<strong>Hilsepunkkia</strong> (<em>Cheyletiella spp.</em>) esiintyy tavallisesti kissoilla, koirilla ja kaneilla (joilla kullakin on oma isäntäspesifi hilsepunkkinsa), mutta joskus se voi tarttua siiliinkin. Hilsepunkki on harmaa voimakassuinen hämähäkkieläin, joka käyttää ravinnokseen siilin verta ja kudosnestettä aiheuttaen samalla voimakasta kutinaa, rapsuttlua ja ihon hilseilyä. Hilsepunkki voi tarttua joko suoraan eläimestä toiseen tai epäsuorasti esimerkiksi ruohikon, lattioiden tai esineiden välityksellä, sillä hilsepunkki selviää isäntäeläimensä ulkopuolella useita päiviä. Hilsepunkkidiagnoosi voidaan vahvistaa eläinlääkärin ottaman raapenäytteen perusteella. Hilsepunkki voi tarttua myös ihmiseen ja aiheuttaa käsivarsiin kutiavia näppylöitä, mutta koska hilsepunkki ei pysty käyttämään ihmistä isäntänään, oireet häviävät yleensä nopeasti itsestään.

<strong>Sikaripunkki </strong>(<em>Demodex</em>-lajit) on sikarin muotoinen, n. 0,2-0,4 mm:n mittainen punkki, jolla on surkastuneet raajat, ja joka saa ravintonsa eläimen ihon talirauhasista sekä karvatupista. Pidetään hyvin mahdollisena, että lemmikkisiileillä (monien muiden eläinten tapaan) on normaalistikin aina muutamia sikaripunkkeja ihollaan, mutta vasta elimistön joutuessa koetukselle (stressi, tulehdustila) ne alkavat lisääntyä. Sikaripunkki voi tarttua ihmiseen, mutta aiheuttaa harvoin mitään ongelmia.

<strong>Chorioptes spp</strong>. -loinen on valkoinen tai harmaa soikea punkki, joka voi tarttua siiliin toisesta eläimestä tai kuivikkeista, mutta aiheuttaa siilille oireita yleensä vain naaman ja korvien alueella. Sen sijaan Psoroptes-punkit voivat aiheuttaa varsin nopeasti melko vakaakin tuhoa. Toisin kuin muut punkit, Psoroptes-punkit eivät kaivaudu ihon sisälle, vaan etsivät iholta vain suojaa ja lisääntyvät aiheuttamansa ruven alla nopeasti ja tehokkaasti.

<strong>Korvapunkitkin</strong> (<em>Otodectes cynotis</em>) ovat siileillä melko yleisiä. Ne elävät eläinten korvakäytävissä ja syövät sieltä kuollutta kudosta aiheuttaen kovaa kutinaa, tulehdusta, korvan raapimista ja ravistelua sekä kahvinporomaista eritettä korvaan. Korvapunkkitartuntaa epäiltäessä siili on hyvä viedä eläinlääkäriin, jolloin korvasta otettavasta eritenäytteestä voidaan mikroskoopin avulla havaita korvapunkkitartunta ja määrätä oikea lääkitys (esim. Stronghold). Korvapunkki tarttuu helposti eläimestä toiseen, joten perheen kaikkien hoitaminen samalla kertaa on suositeltavaa. Hoitamattomana korvapunkkitulehdus voi johtaa esimerkiksi bakteeritulehduksiin.

Myös kissojen ja koirien kesäisenä riesana tutuiksi käyneet <strong>puutiaiset</strong> eli kansankielellä "punkit" voivat joskus tarttua esimerkiksi heinikosta siiliin verta imemään. Jos epäilee omia taitojaan poistaa puutiainen eläimen ihosta kokonaan eli päätä myöden, kannattaa turvautua eläinlääkärin apuun, jotta vältytään turhalta ihoärsytykseltä ja tulehduksilta. Punkin poistoon myydään apteekeissa ja eläinkaupoissa myös erityisiä punkkipihtejä, joista voi olla apua toimenpiteeseen.

<strong>HUOM! </strong>
Monissa lähteissä ? myös Suomen Eläinlääkärilehdessä ? suositellaan lemmikkisiilien loishäätöihin lääkkeeksi ivermektiiniä (esim. Ivomec®), mutta Yhdysvalloissa useita siilejä on jopa kuollut kyseisen lääkkeen käytön seurauksena, ja sama lääkeainehan on myös esimerkiksi collie-sukuisille koirille tappava. Lisäksi sen epäillään nostavan siilin riskiä sairastua syöpään, joten muiden korvaa

[Nea]

Ohoh, taidettiinpa kohdata sitten sekin raja, kun viestitila tulee täyteen eikä huoli enää enempää tekstiä

Tässä siis loppu tuosta kesken jäänestä pätkästä:

...joten muiden korvaavien loislääkkeiden käyttö on ehdottoman suositeltavaa, ja tästä kannattaa huomauttaa eläinlääkärilleen loistartuntaa epäiltäessä! Yhdysvalloissa monet kasvattajat käyttävät nykyisin siileilleen tarpeen vaatiessa ivermektiinin sijaan selamektiiniä, jota on Suomesta saatavissa tuotteissa ainakin Stronghold®-paikallisvaleluliuoksessa (tehoaa niin kirppuihin, punkkeihin kuin väiveisiinkin).

[Natsuko]

Koska itse en Pyron mittatilausmökkiä haluaisi heittää roskiin kuin pakon edessä, kuulin vaihtoehdon sen tuikkaamisesta uuniin. Vielä ei tätä tehty, jättipuunaus on edessä sitten ens viikolla Strongholdin jälkeen. Myös fleecejen pesu yli 60 asteessa tappaa pöpöjä. Tosin ylijäämäfleece taitaa olla kangaskaupassa aika "ilmaista", jos ei satu tiettyä kuosia hakemaan, niin ei ehkä tarvitse alkaa säästelemään pöpöisiä palasia

[Marianne]

Fleecet on muutenkin hyvä välillä uusia, ja jos oikein edullista hakee, niin ei kannata kangaskaupasta hakea... jossain Jyskissä tms on niitä fleecehuopia isot palat alle 3 euroa välillä. Kankaana sama maksaa varmaan 20e.

Mites pakastaminen?

[tini]

Uunissahan ei tarvii hirveenä asteita olla (100c) ja möksä sinne
Kyllä puinen mökki sen kestää ilman vahinkoja.
Pakastamisesta en osaa sanoa mitään, kun joidenkin loisten munat saattaa kestää pakastuksen.

[Nea]

Joo, tuo kuumentaminenkin (kunhan on riittävän kuumaa) saattaapi hyvin riittää. Yleensä ottaen noissa puuesineissähän ongelma on siinä, että nuo öttiäiset pääsevät helposti esim. rakojen ja saumojen sisään munimaan, minne on vaikea vaikkapa hyönteismyrkkyä kunnolla saada suihkutettua. Kuuman ilman kanssa vastaavaa ongelmaa ei kai pitäisi syntyä. Esineiden hävittäminen on tietty varmin keino, mutta toivottavasti onnistutte kuitenkin muin keinoin mittatilausmökin säästämään

Mitä pakastamiseen tulee, niin toiset hyönteislajit ovat todella todella sitkeitä sen suhteen ja vaativat piiiiitkiä pakastusaikoja. Siihen en siis itse (tietämättä ongelmia aiheuttavan öttiäisen sietokykyä) ensimmäisenä luottaisi.

[Amanda]

Me ollaan vaan pesty (lue: jynssätty hammasharjalla ja tolulla) kaikki mökit, pyörät ja muut tavarat, riittääkö se (ja tietenkin lattiat kaikilla mahdollisilla myrkyillä)?
Meinaan toi Selenen asumus kun on kokonaan puusta niin milläs sitä muulla myrkytät?

Selppa ei kyllä siellä ole n. viikkoon ollut, niin ehtiikö kuolla?
(ai määkö hysteerinen noiden ällötysten kanssa? ;D)

[Natsuko]

Meidän ajatus on myrkyttää koko kylppäri ja pyörä kloritilla. Laurin sotasuunnitelma on laittaa Pyro ens torstaina heti aamusta boksiin odottamaan eläinlääkäriä ja myrkyttää sitten kaikki jänistä pienempi ulos kylppäristä Klorittipesussa olennaista on huolellinen huuhtelu KYLMÄLLÄ vedellä ja se, ettei sotke sekaan muita aineita, jotka voivat johtaa kloorikaasun syntymiseen (kuuma vesikin voi siis höyrystää klorittia). Ja luonnollisesti vielä hyvä tuuletus päälle. Kloritti ainakin on semmonen myrkky, että kaikki kuolee Niin ja möksä menee uuniin ja fleecet on pesty ysikympissä.

Irkissä Kati / swamp suositteli myös kuuma vesi - mäntysuopa -yhdistelmää, mutta itse en "luontoystävälliseen" suopaan nyt luota. Toluhan on suunnilleen samaa tavaraa.

[Issu]

Siilini oli ulkona kesällä n. 10 kertaa ja en tajunnut yhtään edes miettiä mitään loisvaaraa kun ei se ole siellä mitään syönyt. Siili rapsuttelee ihoaan välillä aika ahkerasti, hoidan sitä humilacilla ja helokilla. Voikohan siilillä olla joku loinen? Käytiin syksyllä sen kanssa eläinlääkärissä, ihossa ei näkynyt mitään. Kiitos

[Memma]

Siilillä on luonnostaan jonkin verran loiseläimiä, jotka eivät sitä haittaa, mutta yleiskunnon heikentyessä jostain muusta syystä saattavat nämä nousta ongelmaksi. Voit toki antaa siilillesi loishäädön varmuuden vuoksi tai keskustella sen tarpeellisuudesta eläinlääkärin kanssa. Mikäli siilisi ei kuitenkaan tunnu rapsuttelevan ylenpalttisen paljon tai ei muuten vaikuta kärsivän loisista, ei välttämättä tarvitse tehdä mitään.

[Janski]

hei! ajattelimpa täällä kysäistä ennen kuin soitan eläinlääkärille. Siilini paino oli syksyllä parhaillaan 440g. Syksystä lähtien paino on tippuut pikkuhiljaa, muutaman garamman parissa viikossa, ei siis mitenkään radikaalisti. Nykyään siilin paino on 390 hujakoilla. eli paino on kuitenkin n. 50g tippunut. Olen yrittänyt miettiä mistä tämä johtuu. Lisää ruokaa olen antanut, mutta ranttuhan se on ja syö vaan mieluisat ruuat. Emme ole käyneet pihalla, joten matolääkettä en ole antunut. Tosin saunan kautta toin syksyllä lehtiä pihalta. Voisiko näiden mukana ollut tullut jokin loinen? Syksyllä oli antibiootti kuuri korvatulehdukseen. Koira meillä on muttei sillä ole ollut mitään loisia. En ole ollut tekemississä muiden siilien kanssa. Voiko painon lasku yksinkertaisesti johtua lisääntyneestä liikunnasta tai talvesta?

[Nea]

Voi johtua liikunnan lisääntymisestä, eikä tuo vielä mikään ihan huolestuttava painonpudotus ole - ihan terveelliseen suuntaan mielestäni (tietysti siilin ruumiinrakenteesta hieman riippuen). Jos siili on sutjakka ennemmin kuin pallomainen, on se hyvässä kunnossa. Jos kyljet alkavat mennä lommolle, on se liian laiha.

Matolääke ei kuitenkaan paljoa maksa, eli jos matoja epäilet, niin se ongelma on helposti kuitenkin ratkaistavissa. Lehdistä voi toki tulla loisia huonolla tuurilla, etenkin jos niitä ei kuivattu tms. ennen siilille antamista, mutta eipä se kovin yleistä liene.