Lötjönen on kuollut

[sisu]

Päivää palstalle.
Jotkut harvat ja varsinkin vanhat parrat saattavat muistaa joskus kuulleensa Lötjönen-siilistämme, jonka kuulumisia joskus kirjoittelin ahkeramminkin tänne palstalle.
Lötjönhän siis syntyi vuonna 2004 heinäkuussa neljäntenätoista päivänä, äitinään Hertta ja isänään Kaapo. Meidän omistukseen kaveri siirtyi joskus alkusyksystä, ja alkuvaikutelmat meistä uusista omistajistaan eivät varmaankaan olleet mitkään loistavat, sillä junalla oltiin liikenteessä, ja tottakai siinä tuli kiire ja kantokoppa heilui kun junaan juostiin, ja oksennushan sieltä taisi tulla. Lemmikkivaunuissa sitten istuimme, ja annoimme Lötjösen olla sen parin tunnin matkan rauhassa vaikka kuinka sormet olisivat syyhynneet päästä uutta kaveria katselemaan.
No, sitten päästiin kotiin tampereelle, alettiin tutustumaan uuteen kämppään ja niin edelleen. Asiat rullasivat oikein hyvin, asumusta vaihdettiin muutamaan otteeseen, ensin omasta aitauksesta häkkiin, ja häkistä omaan pieneen huoneeseen, jossa sitten vietettiin loppuelämä, lukuun ottamatta tietenkään kesiä, jotka kuluivat kokonaisuudessaan mökillä kuopiossa.
Jos ensivaikutelma uudesta perheestä ei ollut loistava, niin ei liene kehumista mökkiasumukseenkaan tutustumisessa. Ensimmäinen aitaus oli varsin sovellettu, ja ensimmäisenä aamuna Lötjöstä ei meinannutkaan löytyä mistään! Panikoituamme tovin, poika kuitenkin onneksi löytyi aitauksen ulkopuolelta jonkin fleecen alta. Olisi muuten päässyt ulos koko rakennuksesta sen kokoinen pikkukaveri, mutta onneksi Löde oli katsonut parhaaksi nukkua siellä fleecen alla itikoilta piilossa. Itikoilta ei säästytty seuraavanakaan yönä, kun emme tajunneet että nehän häiritsevät siiliparkaa melkoisen pahasti. Sitten saatiin häkki asumukseksi, ja itikkaverho päälle, ja siinä sujuivatkin sitten kaikki kolme kesää jotka Löde seurassamme vietti.
Lötjönen vietti käsitykseni mukaan kohtuullisen mukavaa ja tavallista siilin elämää, tuffareissa käytiin muutaman kerran ja loppuaika lojuttiin (tai siis juostiin ja lojuttiin) kotona ja mökillä. Lötjösen mielipide Tuffareihin on melko kyseenalainen, uusia siilituttavuuksia ei nimittäin juuri solmittu, lähinnä aika vietettiin meikäläisen hihassa torkkuen, ja jos ei muuta niin olivat ne sentään minulle itselleni mukavia kokemuksia. Paitsi että melkein unohdin että päästiinhän me telkkariinkin, muistaakseni ekoilla tuffareillamme. En kyllä muista mitä kummaa me siellä tehtiin mutta ei se mitään.
Arkielämään kuului hengailua ympäriinsä, välillä katseltiin telkkaria, tai siis nukuttiin sylissä kun minä katsoin jotain. Isäni heitti aina vitsiä että onpa tyhmä eläin kun katsoo niin huonoja elokuvia!

Lötjönen säästyi elämänsä aikana pahemmilta sairauksilta, ja elikin ihan mukavan pituisen elämän, eli 14.7.2004 - 27.12.2008. Kerran jouduimme käymään eläinlääkärissä kun piikit putoilivat omia aikojaan, mutta sehän hoitui pistoksella.
Nyt lähiviikkoina Löde oli kuitenkin kovin nirso syömään muuta kuin jättijauhomatoja (jännä juttu muuten, ensikerran kun niitä annettiin niin ne oli niin pelottavia!), ja juoksupyörää käyttämään, mutta ajattelin että onhan se jo vanha ukko, kai sitä silloin saa vähän nirsoilla eikä sitä aina tarvitse juosta, onhan niitä kausia ennenkin ollut ettei liikunta maittanut. Mutta sitten toissa yönä kun menin häntä ruokkimaan kaikki ei ollutkaan kunnossa, nimittäin takaruumis ei toiminut missään määrin kunnolla sillä kävely oli todella vaivalloista. Ruoka kuitenkin maittoi vielä, ainakin jättijauhomatoja meni monta, ja jokunen pikkumato siinä muassa.
Mutta eläinlääkäriin se oli lähdettävä, ja kylläpä se tiedossa oli että melko varmasti on Lötjönen lopetettava. Röntgen-kuvat lääkärissä sitten otettiin, niistä kävi ilmi että selkärangassa oli melko suureksi kasvanut luutuma, joka sitten ilmeisesti painoi jotain hermoja, ja näin teki takaruumiin lähes käyttökelvottomaksi. Elämä tälläisen vaivan kanssa ei varmasti olisi ollut mitään mukavaa, joten katsoimme sitten yhdessä lääkärin kanssa että parempi päästää Löde vaivoista, joita ei millään tavalla kuitenkaan pystynyt hoitamaan. Sitten vielä edellisestä röntgenkuvien ottamista edeltävästä nukutuksesta unessa oleva siili nukutettiin vielä syvempään uneen, ja sitten lääkäri antoi piikin joka pysäytti sydämen. Nyt hänet on sitten haudattu pihallemme.

Lötjönen (joka muuten alunperin kasvattajanimeltään on Luru, ja on saanut lempinimikseen mm. Löde, Lötkö, Pötkö, Lötö, ja nyt viimeisimpänä nuorille veljentytöillemme ikäluokkaa kaksi vuotta plus miinus vähän Sipi Siili) säilyy nyt perheenjäsenenämme ja mukavana tuttavuutena muistoissamme pidempään kuin mitä matoja lappaavana ja pyörässä painavana pikku kaverina alakerrassamme.

[Kutri]

Osanottoja!

[Anitta2]

Omenalaakson Lara eli Lara Kaapontytär ottaa osaa suruun. Melko pitkään Lötjönen kuitenkin sai elää ja hyvät muistot jäi teille.

[Riku]

Syvä osanotto vielä tätäkin kautta Lötjösen poismenon johdosta. Hän sai elää pitkän ja hyvän elämän perheenjäsenenä. Ja kiitos hienosta muistokirjoituksesta, muistamme kuin eilisen päivän kun haitte Lurun uuteen kotiin.

Hertta-äiti on meidän siilisuvun viimeinen, ja hyvissä voimissa mammasiili vielä jaksaa vipeltää.

Tarja ja Riku

[Piipero]

Osanottoja!

[Kaisa]

Ihanasti olet sisu kirjoittanut Lötjösestä, sitä ei voi kyllä kukaan meistä "vanhoista parroista" olla muistamatta.

Niin ikävä kuin onkin lukea Lötjösen kuolemasta, niin pakosti on hymy herkässä, kun tuli mieleen ne kerrat kun olen sinua ja Lötjöstä tavannut, mukavien ihmisten ja heidän siiliensä tapaamisia on kiva muistella, vaikka muistot herättääkin ikävä uutinen.

[Katinka]

Osanotto myös meiltä!

Katri ja siilit

[Marianne]

Ihana kirjoitus! Lötjö kyllä muistetaan. Ihana pieni siilipoika.
Osanottoja sisulle ja perheelle. Löde eli varmasti ihanan siilinelämän.

-Metsännenät-

[sisu]

Joo tota kiitos kaikille osanotoista!