Miten kesytän siilini?

[Tuiksu]

Sain siilin tammikuussa ystävältä, jonka allergia paheni niin ettei voinut enää pitää piikkipalleroa. Alku sujui ihan hyvin pieniä näykkäilyjä lukuunottamatta, mutta nyt... Tällä hetkellä pelkkä näppäinten näpyttely on tuskaa, koska Nestori tykkää syödä sormiani erittäin isoilla haukuilla >_<

Normaali iltamme menee näin: laitan ruokakupin ja vaihdan veden Nestorille n. klo 22-23. Kun kaapin lukko naksahtaa alkaa kuulua hirveä tuhina ja murina ja piikkipallo hyppää esiin juoksupyörän takaa tai pesäkopista. Jos teen mitään muuta kuin vain laitan kupit kaappiin, niin sormet, varpaat, kämmenet, mikä tahansa puruetäisyydellä oleva osa minua on vaarassa. Ironista vielä on, että seurustelukumppanini saa kyllä antaa sormen nuuhkittavaksi ilman pelkoa hampaanjäljistä. Kylvettäminen ja sylittely ovat mahdottomia tehtäviä, silloin ei kyse ole todellakaan enää näykkimisestä vaan sodasta, siili on jopa jäänyt roikkumaan pelkän sormeni varaan useaksi sekunniksi kun olen kipurefleksinä vetänyt kättä pois. Jos yritän kättä laittaa vähääkään lähemmäksi tai vaikka vahdan fleecet kopista niin korostunut tuhina ja pallona hyökkäily ovat arkipäivää...

Löytyisikö keltään ehdotuksia siitä miten voisin ystävystyä siilini kanssa? 2,5 vuotias urossiili on vain minulle liikaa, on todella tuskastuttavaa asuttaa lemmikkiä joka vain hyökkäilee kimppuuni. En tiedä miten jaksan tätä mahdollisesti vielä ties kuinka monta vuotta! Nestori asuu 5-kerroksisessa kaapissa, jossa on reilun kokoinen juoksupyörä jota käyttääkin paljon, kylppäriin päästän sen juoksemaan silloin kun olen rohkealla tuulella - sen nostaminen kaapista lattialle kun tarkoittaa hampaanjälkiä. En minä oikein voi jättää siiliäni loppu iäkseen kaappiin niin että vain veden ja ruuan tökkään sisään!

[Marianne]

Voi Nestori... Ehkä sinun käsissäsi on joku outo tuoksu, mikä ärsyttää Nestoria? Jos se kuitenkin antaa kumppanisi käsitellä itseään.

Varmaan uudet hajut ovat saaneet sen nyt sekaisin, ja niihin tottuminen kestää, siilihän tunnistaa hoitajansa hajun perusteella.

Meillä toinen siili puri myös lujaa käsittelyn yhteydessä. Madot yms houkuttelu ja ruoan antaminen kädestä voivat auttaa. Puremisesta ollaan myös opetettu siilejä pois mm. sanomalla Ei ja esim. puhaltamalla siiliä naamaan tai sitten ruiskauttamalla vettä siilin päälle, kun se puree (ruitalla nenään... tms)

Jos käsittely alkuun tuntuu ihan kamalalta, kun sormet on rikki, suosittelen erittäin paksuja nahkahanskoja, joiden läpi purennat eivät mene. Vähitellen niistä voi siirtyä fleeceen ja sitten paljaaseen käteen.

Mutta kiinnitä huomiota alkuun omien käsiesi tuoksuun. Pese ne hyvin (ilman saippuaa) ennen siilin käsittelyä, hiero niitä vaikka siilin fleeceen tms.

[Wawa]

Noh, tietäväisemmät voisvat sitten korjata, mutta minä <em>henkilökohtaisesti</em> ehdotan, että

annat siilisi tutustua ensin seurustelukummppaniisi kunnolla, jotta
siili saisi vielä lisää luottavaisuutta ihmiseen.

Kun siilisi on rauhallinen seurustelukummppanisi seurassa, voit varovasti
antaa sille sormea, ei koskea, antaa vain <u>kaukaa</u> vähän haistella, niin ettet saa enää lisää puremajälkiä. Siilin hampaat on ikävät.
Ehdotan myös siilin syliin ottoa sen omaan fleeceen käärittynä, ettei se satu niin kovasti siitä läpi.

Olisi varmaan myös hyvä, jos seurustelukumppanisi vaihtaisi vettä ja ruokaa, että kun siilihän tuntee omistajansa käden hajusta, niin etei sille muodostu sellaista kuvaa, että "tuon hajuinen ihminen, se aina tunkeutuu kotiini ja sitä saan siis purra".

Tiedän, että olisi varmaan parempi, että jätän neuvomatta, kun
olisi niitä, jotka paremmin tietää, mutta tämä oli
vain <em>ehdotus</em>. Eli siilin ehdoilla, pikkuhiljaa!

[Memma]

Onko Nestori afrikkalainen vai ep? Ep:t ovat purevaa sorttia usein, eikä niihin auta aina mikään. Afrikkalaisissa pureminen on onneksi harvinaisempaa. Millainen Nestori oli vanhassa kodissaan? Puriko se siellä?

Meillä oli pureva ep. Se alkoi täysin yllättäen Areksen ollessa noin 3kk ikäinen kun tulin salilta kotiin hikisenä ja otin Areksen lattialta syliin. Onneksi päälläni oli pitkähihainen paita niin käsivarsi oli vain täynnä mustelmia haavojen sijaan. Ares puri aina ja kaikkea elämänsä loppuun asti, kuitenkin vanhemmiten se vähän rauhoittui. Itse katsoimme parhaimmaksi käsitellä Aresta fleecellä, pyyhkeellä tai nahkahanskat kädessä, koska huutamisesta, puhaltamisesta, vetämisestä, työntämisestä, vedestä tai muistakaan keksimistämme keinoista ei ollut apua. Eikä se loppujen lopuksi ollut ollenkaan hullumpaa. Siili tuli hoidettua ja vähän syliteltyä ja siliteltyäkin. Meillä myös Ares kävi heti kimppuun kun sen asumuksesta meni hakemaan tai viemään kuppeja. Opimmekin taitavia harhautusliikkeitä tai pidimme siilistä yksikertaisesti kiinni sen aikaa, että kupit saatiin siirrettyä. Tässä oma tarinani haukkasiili-Areksesta. Kuulostaa kovin samalle kuin oma tilanteesi.

Saan kirjoituksestasi sen kuvan, että siilin hoito on sinun vastuullasi. Voisiko olla, että Nestori vain puolustaa reviiriään ja omaa koskemattomuuttaan todella aggressiivisesti, mutta seurustelukumppanisi on sen kanssa tekemisissä toisenlaisissa tilanteissa, joissa siili ei ole niin hyökkäävällä kannalla? Pesutilanteisiin annan sellaisen vinkin, että pese siili lavuaarissa, jolloin voit valuttaa veden ensin pois ja siirtää siilin pyyhkeellä syliin kuivumaan. Lattiallekin siilin voi nostaa fleecellä juoksemaan, kunhan pitää omat varpaat pois ulottuvilta ja vain seurailee tilannetta. Kun juoksuhetki on ohi, siili fleecellä ylös ja kaappiin. Sylissä voi pitää fleecellä ja silitellä selästä. Jos tarvitsee jalkoja tarkistaa niin siili fleecellä selälleen ja odottelee pallosta aukeamista, jota voi houkutella tarjoamalla ruokaa pinseteillä. Kynsien leikkaaminen onnistuu nahkahanskat kädessä.

Pureminen on tosi kurjaa ja aina sille ei ikävä kyllä vaan voi mitään. Hyviä vinkkejä siitä pois oppimiseen tulikin jo ylhäällä, joten koitin tässä tarjota vertaistukea purevan siili orjana (tosin edesmenneen siilin). Toivottavasti saatte Nestorin kanssa homman hoitoon ja jos ei niin ei se siihen kaadu kuten toivottavasti tekstini antoi ymmärtää!

<em>muoks. leikinpä salapoliisia ja selvitin, että Nestori on Areksen pikkuvelipuoli eli moneen esittämääni kysymykseen tulikin vastaus siitä. En halua olla pessimisti, mutta voi olla, että teillä on pureva ep, ettekä voi asialle mitään. Toivottavasti vinkeistäni, miten helpottaa elämää purevan ep:n kanssa on kuitenkin hyötyä. Onnea ja tsemppiä!</em>

[Tuiksu]

EP:hän tuo on, tavallaan lohduttavaa etten ainakaan ihan yksin ole tässä sopassa... Edellisen omistajan luona Nestori saattoi näykkäistä, lähinnä kai uteliaisuuttaan, ja aluksi sitä teki minunkin kanssani, että ihan vain korvat pystyssä nuuskimisen lomassa nappasi kiinni rikkomatta ihoa ja päästi irti kun hiukan nykäisi sormea. On tässä nyt toisiimme tutustuttu jo kolmisen kuukautta, valitettavasti sattui muutto väliin vielä niin että siili joutui muuttamaan taas uuteen hajumaailmaan, vaikka asuinkaappi pysyikin samana, vaikka tässäkin on oltu jo reilu kuukausi.

Kumppanini ei asu luonani, eli tapaa siiliä silloin tällöin, ja ruokkii sen silloin kun olen poissa kotoa, ongelmia ei heillä ole koskaan ollut, vaikka ovat varovasti tuttavuutta tehneetkin. En vain oikein voi vastuuta siilistä hänellekään siirtää, edes toistaiseksi.

Käsien hajusta voisi kyllä miettiä että tuoksuvatko käteni sitten niin voimakkaasti uroskoiraltani, että se häiritsisi siiliä, sillä en käytä mitään käsivoiteita tai hajustettuja saippuoita tai pesuaineita. Ja mieleen tuli, että pitää varmaan keksiä kaapin hakasen sijalle jotain muuta (pakko olla jotain, koska muuten siili saa oven alimmasta kerroksesta työntämällä auki, pääsee vapaaksi, muttei pääse enää takaisin kaappiin), koska hakasen ääni herättää Nestorin aina takuu varmasti, ja silloin se on hyyyyyvin vihainen. Pitänee muuttaa asumaan vessan lattialle lukemaan aina kun päästän siilin jollain keinolla sinne juoksemaan, ehkä se aikanaan sitten tottuu minun läsnäolooni. Kiitos kamalasti vastauksista, olen vain aivan hukassa tuon palluran kanssa!

[Tiia]

Nestorin kasvattajana voin kommentoida sellaisen että mammansa Nessu puri pienenä kaikkea liikkuvaa, etenkin varpaita. Tapa kuitenkin loppui kuin seinään mamman täytettyä tasan vuoden. Nyt mamma viipeltää tuolla vapaana, tulee uteliaana nuuskuttamaan kättä ja varpaita mutta ei enää pure.

Itselläni heräsi kysymys, onko Nestori saanut entisessä kodissa juosta vapaana?
Pidin Nessua kaapissa asustamassa pienenä, mutta huomasin että siitä tulee kiukkuinen ja apaattinen jos en päästä sitä juoksemaan vapaana, siitä lähtien mamma sai juosta vapaana ja pitää kaappiaan tukikohtana, missä on kupit ja pesät sekä hiekkalaatikko.
Jos Nestori "kesyyntyisi" enemmän jos antaisit sen tutkia paikkoja ympäriinsä vapaana?

Vauvana Nestori oli oikein kiltti sylisiili..

[Marianne]

Taitaa olla enemmänkin näitä Eepeitä, jotka eivät kaappeihin "sovellu", eli tulevat kiukkuisiksi niissä... Siksi niille suositellaankin vapaana pitämistä, ihan EP omistajien kokemusten perusteella.

[Kati_O]

Pitääpä täältäkin kertoilla kokemuksia tempperamenttisen uros-ep:n orjana. Vaikea antaa mitään neuvoja kun nämä ep:t ovat niin erilaisia keskenään, mutta ehkä jotain vinkkejä saat meidän kokemuksistamme. Meillä asuu Dino (Tähtimeren Triton), Artturin ja Nessun poika, olisiko siis niin että Nestori on täysveli mutta eri poikueesta vaan? Meillä oli alussa hiukan hankaluuksia Dinon kanssa, yritimme totuttaa sen kaappiin (melko pieni) + aitaukseen jolloin tilaa oli yhteensä melkein 5 neliötä, mutta jotenkin se ärsyyntyi rajalliseen tilaansa. Se harrasti aitauksen reunojen pureskelua ja saattoi raapia sitä avattavaa kohtaa aidasta pitkiä aikoja, eli selkeästi halusi pois. Päästimme sen aitauksestaan juoksemaan vain silloin kun olimme paikalla. Käytös oli erilaista kun oli aitauksessa tai vapaana. Aitaukseen jos meni niin varpaisiin tuli puremia, kun taas vapaana juostessaan oli pääsääntöisesti mukavampi otus, tosin puri tyrkylle laitettuja sormia aika usein silloin nuorena ilman mitään syytä, taisi vaan tykätä siitä hommasta.

Melko pian päädyimme ratkaisuun että Dino on vapaana jatkuvasti, jolloin tietty koko huone oli sotkussa ja muu oleskelu huoneessa väheni sen vuoksi. Pureminenkin väheni, varpaiden näykkiminen loppui pikku hiljaa kokonaan. Siilillä oli silloin käytössään yli 20 neliötä ja totesimme lopulta että meilläkin olisi tilalle käyttöä ja siirsimme sen asuntomme pienimpään huoneeseen Nyt Dinolla on noin 8 neliön huone omanaan, mutta se ei yhtään protestoinut vaikka tila pieneni reilusti, hyvä niin koska kyllähän tuon tilan nyt pitääkin riittää pienelle pirulaiselle kun vielä on juoksupyöräkin käytössä!! Lattian suojaamisessa käytän fleeceä ja pahimmissa paikoissa (eli vakio juoksureitillä ja ruokailualueella) sanomalehteä. Lehteä voi laittaa paksun kerroksen ja pikasiivous hoituu nopeasti kun kerää päälimmäiset pois.

Dino on asunut meillä pienestä asti, ja olen todella paljon sitä käsitellyt silloin alussa. Yritin opettaa sitä pois puremisesta tarjoilemalla ruokaa kädestä, mutta siinä hommassa vaan lyö päätään seinään. Se ottaa ruoan aina niin sähäkästi että vähintään joka toinen kerta jäi kättä mukaan. Nykyään herkkuja tarjoillaan pinseteillä tai lusikalla, ja aina kolisee hampaat tarjoiluvälineeseen. Tyhjiä pinsettejäkin se puree aina jos ne ovat lattialle pudonneet, joten tästä olemme tehneet johtopäätöksen että ruokaa emme anna kädestä ikinä Siilillä ikää nyt noin 3vuotta, eli ei varmaan opi ikinä suhtautumaan ruokaan pienemmällä intohimolla. Purevan siilin käsittelyyn tulee sellainen rutiini ajan myötä että ei nostelussa, pesussa tai sylittelyssä anna kättä tarjolle, nostaa vain kyljistä molemmilla käsillä ja käsittelee fleecellä sylissä, silloin kun se puree niin tarjolla on vain fleeceä. Tosin jos siili koko ajan yrittää purra niin silloin se kyllä varmaan onnistuu siinä ajoittain, meillä taas se pureminen (tai sen yritys) on aika satunnaista ja selkeästi vähentynyt kun ikää on tullut. Pesun jälkeen Dino yleensä iskee hampaansa pyyhkeeseen ja pitää otteensa usein puolikin minuuttia, hampaita toisiaan vasten liikuttaen. Tulee vedet silmiin jo pelkästä ajatuksesta että välissä olisi oma käsi! Kuivaus tehdään siis paksulla froteepyyhkeellä

Meillä sylittely on helpointa siten, että menen istumaan lattialle ja pidän herkkupalaa sylissä. Dino kiipeää kyllä aina sen hakemaan, ja saattaa hetken viivähtää sylissä, kunhan siihen ei kauhesti koske. Silittelystä ei välitä, mutta on oppinut sitäkin hiukan sietämään, jos saa palkkion sen jälkeen. Vaikea kuvitella miten meillä olisi mennyt jos siili ei olisi niin perso ruoalle.

Pakko vielä kertoa se kun Dino joutui muuttamaan kylppäriin lattiaremontin tieltä. Se muuttui hetkessä hirviöksi! Tilaa oli aika paljon (sauna+suihkutila jossa myös wc), mutta joku siellä ärsytti sitä tosissaan. Pari ekaa päivää se oli vaan onneton, jos kylppäriin meni niin roikkui puntissa etutassuillaan surkean näköisenä. Sitten alkoi purra hullun lailla, vessaan ei voinut mennä kuin saappailla, siili kun kiipesi jopa jalkaa myöden ja puri säärtä! Tämä helpotti heti kun se pääsi omaan huoneeseensa takaisin. Tilalla voi siis olla isokin merkitys siilille, tosin en osaa kertoa mikä tekee jostain tilasta paremman kuin toisesta... Toivon todella että löydätte yhteisen sävelen koska onnellinen ep on aivan mahtavaa seuraa! Uskon että Nestorista ei koskaan tule sylisiiliä, mutta jos teillä on mahdollista tarjota sille lisätilaa se saattaa muuttaa sitä hiukan säyseämmäksi. Aikaa voi mennä, ja kärsivällisyys voi olla varmasti koetuksella! VOIMIA!!!
Tulipas pitkä teksti, toivottavasti jaksoit lukea... Innostun aina kun pääsen Dinosta kertomaan

[Marianne]

<em>vessaan ei voinut mennä kuin saappailla, siili kun kiipesi jopa jalkaa myöden ja puri säärtä!</em>

kuulostaa rattoisalta

[Tiia]

Nestori ja Triton on täysveljiä, eri poikueista vain

[Tuiksu]

Hm, tässä kaappijutussa voi olla jotain perää. Nestori asui alkuun ensimmäisen omistajan luona aitauksessa, mutta muutti kaappiin kai noin vuoden ikäisenä, jos yhtään oikein muistan (olen enemmän tai vähemmän seuraillut Nestorin vaiheita kun kaverilta sen sain allergian iskettyä). Olen nyt päästänyt sitä juoksemaan vapaana enemmän, aikaisemmin on tosiaan jäänyt ehkä vähän liian vähälle (pari kertaa viikossa) osin siksi että se on hankalaa kun asun yksiössä ja omistan koiran, ja osin siksi että sen saaminen ulos kaapista tarkoittaa puremia. Avarassa tilassa se vaikuttaa olevan kuin eri siili, ei edes yritä purra vaikka tarjoaa kättä nuuhkaistavaksi aika läheltäkin! Olen ennenkin kiinnitänyt huomiota siihen että Nestori ei kamalan mielellään kiipeile kerroksesta toiseen (jumittuu yleensä juoksupyörän viereen ja aina ei kiipeä edes ruuan perässä koko yönä ylemmäs!), vaikka pystyykin siihen, ja kuulemma alkuun liikenne toiminut ihan hyvin.

Harmittaa kyllä nyt, ettei ole tarjota siilille isoa tilaa missä juosta juuri koiran takia, itseäni ei niinkään haittaisi jakaa asumusta siilin kanssa... Vessan voinen sille lahjoittaa, siellä se kaappi nytkin on ja sinne useammin päästän kuin suljen koiran vessaan (isompi saa isomman tilan, pienempi pienemmän, kun ei oikein muutakaan logiikkaa voi noudattaa - joko siilistit tai koiraihmiset ovat piikit/karvat pystyssä ^^'). Voisi kai virittää jotenkin tuon kaapin pysyvästi raolleen ja rakentaa sinne rampin josta Nestori pääsee halutessaan kulkemaan miten haluaa. Saisi isomman tilan ja toivon mukaan rauhoittuisi, kylppäriä kestää aina siivota. Pitää tosin opetella sitten tarkistamaan kaappien aluset ennen kuin suihkuun menen, ettei tule uitettua siiliä....