Randa pääsi tänään poikkeuksellisesti jo kesken päivän, klo 15 ulos ihmettelemään. Neidillä ei unesta ollut tietoakaan, eikä ehtinyt edes tuhista tai madoista kiinnostua kun oli niin hurmiossaan ulkomaailman tuoksuista. Hän mennä vipelsi ja mussutti ja nuuhki ruohoa ja kiviä. Siitä sai sellaisen vaikutelman että Randa olisi mielellään jäänyt loppupäiväksi ihanaan ulkomaailmaan.
Ajatus madotuksesta inhottaa. Randa on elämässään ollut vain yhden kerran ulkona, viime kesänä. Silloin emme madotusta antaneet. Mutta koska se näyttää noin paljon nauttivan ulkoilusta, aion kyllä pitkin kesää ilmojen salliessa antaa hänen olla ulkona, jolloin varmasti madotuskin on pakollinen