Itse olen sitä mieltä että ihmiset luopuvat lemmikeistään vähän turhan helposti ''allergian'' takia.. Ymmärrän toki jos henki menee tukkoon eläimen läheisyydessä että se on vakava syy ja luopuminen on aiheellista.
Kaikkien pitäisi muistaa, että joka ainoa lääkäri on tosi tiukka sanomaan että jos on mitään allergiaa tai edes epäilystä että olisi allergia lemmikkieläimeen, täytyy siitä luopua. En tiedä mistä tämä linja johtuu, mutta sen takia monet ovat luopuneet lemmikeistään liiankin helpolla. Kun minulla todettiin astma ollessani n.8vuotias, jokainen lääkäri käski hankkiutua eroon pitkäturkkisista koiristamme, vaikkei minulla koira-allergiaa edes todettu. Onneksi pidimme koiramme, niistä ei ollut mitään haittaa terveydelleni ja vielä kaikenlisäksi sain myöhemmin diagnoosin ettei minulla mitään astmaa ole ollutkaan. Että se siitä lääkäreihin uskomisesta.
Ikäväkseni olen huomannut, että minulle on kehittynyt siiliallergia. Ensimmäisen kerran tajusin oireet noin puoli vuotta sitten. Puhuin lääkäreiden kanssa oireista ja mitä mieltä he ovat. Jokainen sanoi heti että siili pois vaan tai sitten lopetan sen käsittelyn. Ja tässä on kyseessä pelkästään paukamien nousu iholle siilin esim. nuoltua kättäni tai oltua sylissäni.
Poikakaverillani todettiin kissa-allergia hänen ollessaan 10vuotias. Lääkäri käski luopua perheen kissoista ja näin tehtiin. Vaikka varsinaisia oireita ei edes ollut. Kissasta luopuminen oli hänelle todella rankkaa, mutta äitinsä totteli lääkäriä muuta ajattelematta. Nyt poikakaverillani on taas kissa, ollut jo 1,5 vuotta. Allergia on edelleen ja oireiluna nenän tukkoisuutta ja silmien kutinaa. Se on hänelle kuitenkin vain pieni miinus, sillä lemmikki on niin rakas etteivät nämä oireet mene sen edelle.
En halua tuomita ketään allergikkoa lemmikistä luopumisesta, mutta kehotan käyttämään omia hoksottimia ja punnitsemaan oireiden todellista häiritsevyyttä, ennenkuin ottaa ainoaksi vaihtoehdoksi lääkärin määräyksestä eläimestä luopumisen.