Kirjoittaja Mei » 07 Heinä 2009, 10:58
Näin eilen ensimmäisen luonnonsiilin moneen vuoteen. Tosin tarina on surullinen.
Lähdin viimeyönä, tai kello oli noin 22.30 hakemaan Timoa kotiin Timon vanhemmilta, ja kun sain Timon poimittua kyytiin päätinkin ajaa pidemmän reitin kautta kotiin ihan jostain kumman syystä, ja yhtäkkiä kun käännyimme pikkutieltä isommalle tielle näimme siilin makaamassa keskellä tietä. Katsoimme ensin molemmat, että siili on kuollut, mutta sitten huomasin, että kyllä se liikkui! Ajattelen, että se yritti viimeisillä voimillaan hälyttää apua. Pysäytin auton tienvarteen ja Timo lähti katsomaan siiliä. Siili oli jäänyt auton alle niin, että sen jalka oli poikki. Samaten sen mahassa oli pieni haava, muuten se oli "kunnossa". Siili yritti mennä kerälle kun Timo lähestyi sitä, mutta sen jalka jäi aivan velttona kerän ulkopuolelle. Timo kävi hakemassa autosta takkinsa, ja nosti siilin sillä syliinsä autoon. Ajoimme kotiin hakemaan jääkaapin ovesta päivystävän eläinlääkärin numeron ja soitimme siihen. Eläinlääkäri oli toisessa kunnassa, mutta sanoi, että lähtee tulemaan heti. Haimme siilille sisältä myös vähän Paten matoja ja Timo yritti matkalla syöttää niitä siilille, mutta raukka oli jo niin kivuistaan väsynyt, ettei jaksanut syödä kuin muutaman. Jäimme odottamaan eläinlääkäriä autoon eläinaseman pihaan. Siili oli koko ajan Timon sylissä takkiin käärittynä rauhallisena. Hieman se vaihtoi asentoaan aika ajoin, mutta sillä ei ollut voimia enää mennä kerälle, tai liikkua enempää. Eläinlääkäri tuli noin puolen tunnin odottelun jälkeen ja veimme siilin sisälle. Lääkäri tutki siilin, ja totesi, että jalka on niin pahasti vioittunut, ettei siili tulisi enää selviämään, ja että on parasta ettei se enään kärsisi. Lääkäri sanoi myös, että siili todennäköisesti oli vasta ihan hetki sitten jäänyt auton alle, koska jalka ei ollut ehtinyt menemään vielä kuolioon. Eläinlääkäri antoi siilille rauhoittavaa ja kun siili rauhoittui lääkäri asetti siilin kauniiseen asentoon kyljelleen tutkimuspöydälle. Ihan kuin siili olisi hymyillyt kun se vihdoin makasi kivuttomana siinä. Siili oli muutenkin todella kaunis hyvänkokoinen siili, jolla oli kauniit kiiltävät piikit, ja kaunis karva. Sillä ei myöskään ollut mitään näkyviä kirppuja tai loisia turkissa. Eläinlääkärikin harmitteli, että näin hyväkuntoinen siili oli jäänyt auton alle. Saimme hyvästellä siilin ennen kuin eläinlääkäri antoi sille lopullisen piikin, ja lähdimme molemmat itkien pois, kun molempia otti niin koville, vaikka tiesimme toimineemme oikein ja kiitimme kovasti eläinlääkäriä. Meidän ei tarvinnut maksaa eläinlääkäriä, vaan valtio kuulemma maksaa loukkaantuneiden eläinten lopettamisen.
Tuntui, että sillä oli tarkoituksensa, että satuimme ajamaan juuri sen tien kautta, missä siili makasi, ja että se juuri sillä hetkellä jaksoi liikahtaa, kun ajoimme sen ohi. Tuli hyvä, joskin surullinen mieli, että saimme autettua tuota ressukkaa, ja että sen on nyt hyvä olla!