Enpä ole tälle palstalle kirjoitellut Allu-siilimme menehtymisen jälkeen. No, kohtalo tuntuu yhdistävän meidän perheen ja siilit jollain tavalla. Viime sunnuntaina huomasin lintulautamme alla puun juurella pienen villisiilin joka popsi lintujen pudottamia maapähkinöitä. Vein sille kourallisen pähkinöitä jotka se mussutti kovalla ruokahalulla. Syönnin jälkeen se lyllerti kohti naapuritontin risukkoa jonne sen ajattelin menevän vihdoin horrokseen kun pakkastakin oli. Seuraavana päivänä siili oli taas kerjäämässä varpusilta pähkinöitä! Siili vaikutti tosi pienikokoiselta ja olin todella huolissani. Tähän väliin on pakko kertoa varpusten käyttäytymisestä. Yksi varpunen tosiaankin tarkoituksella pudotti siilille ruokaa. Varpunen otti pähkinän nokkaansa, tarkkaili missä kohtaa siili oli ja tiputti pähkinän tarkasti juuri siilin viereen.
Samalla tavalla varpuset viime talvena ruokkivat puluja jotka eivät katiskaverkolla suojatulle lintulaudalle päässeet. Hyvin toimii yhteistyö eläinmaailmassa!
Maanantain ja tiistain välisenä yönä Mikkeliin satoi ensilumi. Kun tulin asioilta kaupungilta, käveli hangessa vastaan tuo sama pieni siili. Olin jo edellisenä päivänä soittanut Ranuan eläinpuistoon ohjeita kysyäkseni ja kuulin että siilin painon pitäisi olla vähintään 700 grammaa että se selviäisi Suomen talvesta horroksessa. He antoivat hyviä ohjeita myös sen varalle että siili vielä lumen tultua harhailee pihamaalla. Otin siilin kiinni ja punnitsin sen: 430 grammaa!
Laitoin siilin väliaikaisesti laatikkoon olohuoneen nurkkaan ja tarjosin sille ison möykyn jauhelihaa. Siili söi sen heti ja nukahti sikeään uneen. Ilmeisesti hangessa kahlaaminen oli vienyt sen voimat. Huvittava nukkuma-asento muuten; täysin vetelänä mahallaan kaikki jalat levällään
. Saamieni ohjeiden mukaan aloitan nyt siilin lihotuskuurin. Rakensin sille eilisen aikana kellariin oman "puuhanurkkauksen", nurkkauksen lämpötila on tällä hetkellä hieman yli 10 astetta. Ranualta kerrottiin että kun siilin paino on pikkuhiljaa noussut tarpeeksi paljon, lämpötilaa voi laskea niin että se menee alle +9 asteen tai siilin voi viedä vaikkapa kylmään autotalliin. Sen pitäisi käynnistää siilin horrostamisvietti. Miun puolesta siili voisi horrostaa kellarin portaiden alla jonne tuon puuhanurkkauksen rakensin. Ainakin se olisi siellä paremmassa turvassa kuin ulkona talven ajan.
Siitä ohjeesta olen pitänyt tiukasti kiinni että en yritä kesyttää siiliä. Se on saanut olla omissa oloissaan, ainoastaan ruoka- ja juomatäydennyksen aikaan tervehdimme toisiamme. Tietysti se pitää silloin tällöin myös punnita. Viime yönä se oli jo ennättänyt irroittaa nukkumalaatikkonsa katon ja kakkia kohtalaisen suuria läjiä sinne tänne. Ranualta varoitettiinkin että villisiili on nimensä veroinen kotihoidossa
. Kellarissamme asuu muuten toinenkin villieläin eli hiiri. Eilen yllätin sen kiipeämässä siilin aitaukseen. Varoitin että ei ehkä kannata