Siinä sitten seurailtiin kauempaa mitä jätkä puuhasi. Kävi syömässä, ei näemmä valo tai kaukainen tuijotus haitannut, kokeili kangas tunneliaan ja hiekkalaatikkoaan ja rampitkin meni hienosti ylös ja alas. Sitten kun löytyi ylin kerros ja juoksupyörä niin voi ihanuutta, siellä sitten juostiinkin aikas kauan
Välillä toiseen suuntaan, välillä tultiin pois pyörästä ja samantien takasin, melkein meinattiin mennä rampit alas, mutta ei, pakko mennä takaisin juoksemaan ja sitä rataa. Oli hurmaavaa katseltavaa kyllä.
Aamulla kun avokin oli tarkoitus ihan hiljaa ottaa pyörä pois pientä editointia varten, niin eipäs sitä noin vain otettukaan; Hugo oli pistänyt itsensä sanomalehtien väliin pyörän alle ja siellä se pieni tyytyväisenä nukkui. Kävi niin kauhea tuhina, että katsottiin parhaaksi antaa nukkua rauhassa. Pyörä sitten editoitiin vasta hieman myöhemmin.
Eilen illalla sitten otettiin poika sohvalle syliteltäväksi. Ajateltiin, että koska poika ei kauheasti ollut syönyt mitään ja koska edellisessäkin taloudessa näytti tykkäävän matojen jahtaamisesta vadissa, että voidaan kokeilla samaa. Pieni piikkipallo siis laitettiin vatiin madon ja meitin sormien kanssa ja hetken kuluttua nenän pää alkoi jo näkyä. Sen jälkeen sitten syliteltiin eka fleecen kanssa, ja tarjoiltiin matoja sormista, sitten ilman fleeceä jne. Kauheasti haisteli sormia, eikä yhtäkään palloa enää nähty. Tuhinakin vähentyi ja lakkasi melkein kokonaa. Toki aina kun teki vahingossa äkkinäisen liikkeen tai jotain niin vähän vetäisi piikkejä naaman suojaksi, mutta melkein samantien ne myöskin veti pois.
Yhdessä vaiheessa jätkä ihan tyytyväisenä tutkiskeli sylejä ja näytti nukkuvankin avokin sylissä fleecensä päällä ja meikäläisen kättä vasten. Pisti vaan päänsä alas, sulki silmänsä ja makasi ihan nätisti siliteltävänä. Välillä laitettiin jätkä takaisin kaappinsa ruokakupin lähettyville ja ruokakin maistui. Sen jölkeen otettiin vielä hetkeksi ulos ihan vaan pienelle jalkatarkastukselle -- senkin antoi tehdä ihan nätisti ilman minkäänlaista suurta tuhinaa.
Aamulla todettiin onnellisina, että oli syönyt kuppinsa melkein tyhjäksi
Olin tosiaankin varautunut muutaman päivän kaappihiljaisuuteen, sitkeään palloon ja paljoon tuhinaan + sormien tuskaan. Kaiken kaikkiaan mun mielestä meni aika hyvin tuo ensimmäinen sylittely, mutta koska en ihan expertti näiden ötököiden signaalien lukemisessa vielä oli niin korjatkaa toki jos olen väärässä, öh.
Anyways. Näin siis ekana iltana. Tänään sylitellään sitten lisää ja katotaan kuinka paljon poika tällä kertaa jaksaa pallotella ja tuhista.
