Siilin luonnekyselyä :)

[Annelihamsu]

En löytänyt yhtään omaa keskustelua tälläisestä aiheesta kuin siilin oma persoonallinen luonne. Se vissiin tiedetään, että siili tykkää nukkua päivät, juosta juoksupyörää monia kilometrejä yössä ja tuhisevat paljon.

Mutta entäs yksilönä, millaisia piikikkäitä omistatte? Millaisia teidän tuhisijat ovat luonteiltansa? Ovatko ärhäköitä, siistejä, äänekkäitä, rauhallisia, seurallisia, ahmatteja, nirsoja, hellyyttäviä, jne jne.. Tuleeko kaikkien perheenjäsenten kanssa toimeen, rakastaako juoksennella ympäritaloa, mitkä ovat mielupaikkoja, mistä asioista syntyy vaahtiksia..? Kertokaa kertokaa =))

[Jupezu]

Meillä siili on aika rauhallinen, vähän tuhisee kun käsittelee, mut jatkuvasti tottuu enemmän eikä mene palloks läheskään niin usein kuin ekan kuukauden aikana. Meillä on ainakin hyvin luova ja laatikoita rakastava siilipersoona. Vaahtikset syntyy koiranleluista ja kun pääsee patterin lähelle Toimeentulo on aikalailla täydellinen, ei juuri arasta uusia ihmisiä, ja tykkää olla näytillä sekä kuvattavana Hellyyttävä otus. Viaton ja vilpitön luonne minun mielestä, josta kyllä jopa ihmisten sietää ottaa mallia

[Auron]

Meidän Yuna on pirteä siilineiti, jolle ruoka maistuu. Antaa käsitellä hyvin eikä tuhise, mutta ei jaksaisi kauaa viihtyä paikoillaan samassa paikassa. Syliin kyllä jää välillä huilimaan, mutta yleensä on uteliaana menossa tutkimaan paikkoja. Yuna rakastaa aktivointipalloaan, jonka sisältä ötökät häviää aina. Yunalla on myös lempparipallo, jota se kuljettelee kaapissaan ja yleensä se löytyy aina pesästä neidin vierestä. Lempparipaikka oli pitkään juoksupyörän vieressä olevassa pesässä, mutta yllätyin, kun Yuna vaihtoi pesää niin helposti vähän aikaa sitten (kannellinen puusta tehty pesälaatikko). Nyt sitten neiti sisustaa sitä fleecellä ja serpentiinillä.

Meidän siiliherra Rambo on myös tottunut käsittelyyn. Jos vieraita tulee käymään, annan halukkaille Rambon syliin, sillä herra nököttää nätisti sitten siinä. Välillä sitten ollaankin sillä tuulella, että paikoillaan ei pysytä, vaan on tosi kivaa kiivetä vaatteita pitkin ylös tai juosta hurjaa vauhtia jonnekin. Rambolla on tapana syödä ruoka-annoksesta herkut eka pois ja sitten takaisin nukkumaan. Yön aikana sitten uudestaan syömään ja yleensä joka aamu osa ruuasta on jäänyt syömättä (toisin kuin Yuna, joka syö aina kaiken). Rambo saattaa välillä tuhista aluksi, mutta sekin loppuu pian kun silittelee. Molemmat siilit antaa hyvin silitellä otsapiikkejään tuhisematta

[Yuuki]

Meidän Kitaa voisi varmaan luonnehtia kiltiksi ja vilkkaaksi. Kita ei paljoa piikkejä nostele, vaan antaa silittää ja rapsuttaa itseään (mikäli malttaa pysähtyä hetkeksi). Ainoastaan yhtäkkiset kovat äänet pelottavat hieman. Seuralliseksi Kitaa ei ehkä voi luonnehtia, vaikka kyllä malttaakin välillä torkkua sylissä fleecen alla ja olla rapsuteltavana. Yleensä muut asiat taitavat kiinnostaa enemmän.

Kita viihtyy erityisen hyvin meidän sohvalla sohvatyynyjen seassa. Kun poitsun nostaa sohvalle se suuntaa tyynyjä kohti, ja jos joku sattuu istumaan sen reitillä se työntää määrätietoisesti henkilön pois (tunkee päätänsä sohvan ja ihmisen väliin ja tönii, kunnes mokoma häirikkö ymmärtää siirtyä). Sohvatyynyt ovat Kitan mielestä herkullisia, ja niistä jaksetaan tehdä vaahtiksia kerta toisensa jälkeen. Myös muut mielenkiintoiset hajut kiinnostavat, erityisesti vieraiden ihmisten vaatteet (mm. sukat…)

Kitan suurta herkkua ovat jättikset, jotka se poimii kupista ensimmäisenä. Pienempänä Kita söi koko annoksensa kerralla, mutta nykyään se napsii herkut ensin ja syö loput yön aikana. Levittelemme yöksi kuivasirkkoja ympäri Kitan asumusta, nekin ovat yleensä aamulla hävinneet.

Siiliksi Kita on myös hyvin siisti. Sitä voi huoletta pitää sohvalla ilman pelkoa että tekisi siihen tarpeitaan.

[Annelihamsu]

Ah kaikki kuulostavat hirmuisen valloittavilta !! Helpottaa tätä mun siilikuumetta. Helmikuussa on sitten oma )

[mPetri]

Tokio on myös luonteeltaan hyvin säyseä siili. Ei juurikaan sähise eikä vedä itseään piikkipalloksi paitsi jos kesken syvän unen joudutaan jostain syystä herättämään. Se ei ole koskaan purrut tosissaan, mutta joskus näykkäisee kokeillaakseen vaikkapa sormea jos siinä on joku kiinnostava haju. Kynsien leikkauskin onnistuu ilman puremista, mutta välillä hän saattaa hermostua ja tulee jännäkakka. Kynsien leikkaaminen onnistuukin helpommin kun toinen syöttää samalla jauhomatoja jolloin keskittyminen on pelkästään herkuissa.

Jännästi tuntuu muuten vaihtelevan unen syvyys; joskus laatikossa on ihan hiiren hiljaista koko päivän vaikka ympäriltä kuuluukin normaaleja elämisen ääniä. Toisinaan taas kuulee kun siili vaihtaa asentoaan tai rapsuttaa itseään usein. Pääsääntöisesti meillä ei ole arkipäivisin juurikaan ketään kotona, joten siili saa olla ihan rauhassa ainakin 8 tuntia. Iltaisin Tokio otetaan esille yleensä yhdeksän aikaan (se ei yleensä itse tule pesästään ennen kuin on ruokaa tarjolla tai aletaan imuroimaan)

Tokio viihtyy myös sohvalla sylissä fleece pussissa mistä se yleensä kurkistelee televisiota tai nuuhkii kuono pystyssä hajuja. Jos on aktiivipäivä, niin pian se jo pyrkii pussissa ulos. Se tykkää erityistä nuolla/näykkiä pitkähihaisen paidan hihan reunaa varsinkin jos on juuri laitettu ruokaa ja tekee yleensä sen jälkeen vaahtiksia. Vapaana lattialla Tokio harvemmin on koska yleensä hän hakeutuu saman tien sohvan tai rahin alle piiloon. Alkuun hän karkasi kaksi kertaa pesästään portista ennen kuin sen lukitusta parannettiin Vieläkin on arvoitus miten se sai rautalangasta väännetyn haan auki sisäpuolelta. Kummallakin kerralla se oli ehtinyt kiertää ympäriinsä olohuoneessa, eteisessä ja keittiössä. Pieniä jälkiä jätöksineen löytyi pitkin ja poikin. Ekalla kerralla se oli osannut takaisin pesään, mutta toisella kerralla se löytyi nukkumasta patterin alta Tokio ei ole erityisen sisäsiisti ja käyttääkin hiekkalaatikkoaan lähinnä kylpemiseen. Alkuun se saattoi tehdä tarpeitaan myös sylissä arkuuttaan, mutta ei enää nykyään.

Tokio on öisin niin aktiivinen, että olemme siirtyneet siihen että juoksupyörä on käytettävissä vain joka toinen yö. Tokio syö jo nyt yli suositellun annoskoon eikä silti liho, joten päädyimme tähän ratkaisuun. Paino on nyt pysynyt parin kuukauden ajan 350 g puolin ja toisin. Ikää 3 v 7 kk.

Tokio on myös Tampereella, joten jos Annelihamsu haluat joskus tulla katsomaan häntä, niin voin kysyä häneltä sopiiko

[Milka]

Meillä Nipsu on maailman uteliain ja vilkkain siili. Välillä tulee epäiltyä että onkohan tuolla adhd Paikoillaan ei voi pysyä hetkeäkään... Uusia ihmisiä tavatessaan Nipsu pelkää aivan pienen hetken, mutta uteliaisuus voittaa ja tullaan haistelemaan uusia hajuja. Usein kuitenkin nämä hajut eivät kiinnosta ja maratonin juoksu jatkuu. Omassa sylissäni joskus saattaa erehtyä torkahtamaan, mutta perheen pään kanssa ei nukuta vaan rymytään ja temmelletään. Lattialla ollessaan pienet ympyrät ovat etenemiseen aivan mainioita ja välillä saatetaan kopsahdella pöydän jalkoihin tai seiniin pikkuherran synnynnäisen sokeuden takia. Vauhtia se ei kyllä haittaa...

Kaikki ruoka kelpaa ahmatille, mutta välillä ne ei niin herkulliset torakat jäävät kuppiin odottamaan suurempaa nälkää. Ruuan jälkeen painutaan suoraan vessaan ottamaan päiväunet. Hiekkaa käytetään useimmiten vain kylpemiseen tai nukkumiseen, toki hiekanvaihdon jälkeen tarpeet saattavat eksyä oikeaan paikkaan. Herralle kun ei kelpaa jo pissatut hiekat. Nipsusta löytyy myös paljon koiramaisia piirteitä: ruuan jälkeen suu täytyy hieroa lattiaan ja kaikki ruoka maistuu parhaalta lattialta. Sokeuden takia pikkuherran päivärytmi on hyvin omalaatuinen. Herätään silloin kun kotona alkaa tapahtua ja ääniä kuulua eli iltapäivällä/illansuussa ja käydään nukkumaan kun muutkin käyvät.

[hansba]

Ensi kuussa vuoden ikäisen Coco neidin ehdottomasti mieluisin paikka on sohvatyynyjen alla makoilu! Joka ikinen ilta on päästävä ruoan jälkeen sohvatyynyjen alle makoilemaan . Sylitämme neitiä jokapäivä, joten on tottunut käsittelyyn todella hyvin, vieraita hajuja neiti kyllä aluksi hiukan vierastaa, mutta uteliaisuus voittaa lopulta. Coco on välillä erittäin temperamenttinen, varsinkin ruoan myöhästymisen suhteen!! Ruoka jos on neidin kellon mukaan aivan liian myöhässä.. silloin kiukutellaan ja kovasti! Välillä ei suostuta edes tulemaan pesämökistä ulos meidän ollessamme samassa huoneessa! Pienenä tyttö söi kaiken ruoan aina heti, mutta nyt vanhemmiten neidistä on tullut todella nirso "Alkupaloiksi" kelpaavat vain kana, jauheliha, jauhomadot sekä silkkitoukat ja muut ruoat kuten esim. sirkat saavat jäädä odottamaan yöllistä syöntiä. Olemme monesti yrittäneet antaa Cocolle sirkkaa, mutta tyttö haistelee vain ja kääntää lopulta päänsä pois, jonka jälkeen olemme tarjonneet esim. jauhomadon, ni johan alkaa ruokamaistumaan!
Lempipuuhia on juoksupyörässä juokseminen, kilisytin pallojen kuljettaminen ja kilkattaminen, sukkien varastelu, vaatteiden resoreista, nauhoista ja hihoista vetäminen sekä vaahteranlehdissä myllääminen sekä niiden seasta silloin tällöin ruoan metsästäminen.

[Annelihamsu]

Noniin nyt minullekkin on kotiutunut se oma siili ja voi kun se on niin herttainen! Se on ylittänyt odotukseni ihan täysin! Casper on rauhallinen, kiltti, nauttii sylissä olosta ja silittelystä. Korvan takaa -rapsutukset ovat uusi mielukkijuttu eikä se tuhise minulle melkein ollenkaan, mutta moottori alkaa käymään hurjasti silloin, kun mulla on vieraita kylässä ja pitäisi esitellä poikaa Vaikka Casperilla on koko asunto lähes vapaassa käytössä se juoksee mielellään juoksupyörässänsä ja löytyy joka aamu omasta asumuksestaan Ensimmäinen kylpykokemuskin sujui mallikkaasti viime viikolla, tosin märkänä olo ei ollut niin kivaa kuin sen jälkeinen kuivattelu
Sellaista haluaisin kysellä, että onko normaalia, että siili heräilee eri aikoihin joka päivä? Entä kun joskus Casperin ruokakuppi on ihan tyhjä ja välillä se tuntuu jättävän sinne jopa puolet! Ruokavalio on suunnilleen sama joka päivä. Nirsoileeko se vai osoittaako mieltänsä?

[Tapis]

Onneksi olkoon omasta piikkipallosta
Valoilla saa aikapaljon kerrottua siilille yön ja päivän eron. Varsinkin talvella jätän huoneeseen valot palamaan ja kun illlalla sammutan valot ja haen ruokakupit niin ovat hyvinkin nopeasti hereillä. Tietty jos Casperilla on lähes asunto käytössä ei tuo valo ehkä toimi samalla lailla. Ehkäpä siihen Casperin asumuksen lähelle voisi laittaa jalkalampun tai jotain mitä pitäisi päivisin päällä ja illalla sammuttaisi ? Mutta kyllä niillä jonkinverran tuo heräilyaika vaihtelee.

En pidä huonona että Casper jättää ruokaa kuppiin. Aika monet jättää jonkun verran ja syövät sitten myöhemmin. Yleensä nää siilit on vaan niin ahneita että syövät kaikki heti
Mutta loppujenlopuksi luonnossakin ne syövät koko yön ruokaa etsien. Ja ehkäpä se joskus voi jopa nirsoillakin ja jättää huonommat syömättä jos maha tulee täyteen muilla herkuilla. Nää on niin yksilöllisiä

[sarjakuvia]

Mulla on Nyyti ollut nyt vajaat kaksi kuukautta ja muutaman ekan viikon se teki tuota samaa kuin Casper, että heräili tosi eri aikoihin (ja alussa myös tosi myöhään, vaikka pistin valoja poissa jo alkuillasta) ja söi myös tosi randomisti, vaikka ruuan määrä on kumminkin ollut koko ajan sitä samaa. Nyt on kumminkin jo harvinaista jos ruokakuppiin jotain jää, joskus harvoin niitä "pahempia" ruokia ehkä
Nyyti ei varsinaisesti mikään sylivauveli ainakaan vielä ole, kömpii kyllä sängyllä fleecepeiton alla jos sen kanssa siinä lötköttää ja unisena hetken aikaa pysyy sylissä, mutta aika pian jo kipittää semmosta vauhtia että pitää päästää lattialle. Eteisen kengät on erityisen kivoja kiipeilypaikkoja ja Nyyti myös tykkää repiä kaikkia nauhoja ja muita "roikkuvia" asioita niinkun heijastimia:D Aika pöljä otus mutta onhan se valloittava ukkeli.

[liisamari tuiskunen]

Estelle on tosi sähäkkä. Tuhisee paljon menee palloks. Mutta myös tykkää joskus nukkua sylissä ja muuta vastaavaa..
Se onkin hankala juttu että estelle on agressiivinen eikä oikein anna leikata kynsiään. Miten saan kynnet leikattua?
Olen yrittänyt kääntää selälleen mutta pikkunen vaan rupeaa rimpuileen tai menee palloksi ja sitten kun olen kerran kokeillu (yleensä tuloksitta) en viitsi enempää häiritä tätä stressaantunutta pienokaista häiritä päästän sen kotiinsa ja lepyttelen jauhiksilla....
Ja voiko tälle "agressiivisuudelle" tehdä mitään?

[mPetri]

^Meillä käytetään välillä sitä kikkaa, että toinen syöttää pieniä jauhomatoja ja toinen pitää siiliä sekä leikkaa kynnet. Siili käy niin kuumana jauhomatoihin, että se keskittyy vain syömiseen sillä hetkellä.
Tosin monesti leikkaan myös tassupesun yhteydessä kun siili on vadissa ja siellä on vähän vettä..ei pääse karkuun sieltä. Kasvattaja aikoinaan kertoi, että kiinni voi kyllä pitää raajasta vähän lujempaakin eikä siili loukkaa itseään. Häneltä kynsien leikkaus kesti varmaan alle minuutin

[Yuuki]

[liisamari tuiskunen]

Nyt kyllä ollaan siinä pisteessä että estellen kynnet PAKKO leikata! Kun Estelle kävelee lattialla niin kuulee jo kun kynnet laahaavat/raapivat lattiaa. En saa millään leikattua syömisen aikana oon kokeillu (vaikka estelle onkin ahne silti kipittää vaan karkuun),
kylvyssä kokeiltu (Juoksee ja pyrkii pois pesuvadista..), selälteen (rimpuilee tai menee palloks)
Onkos täälä Tampereella ketään avuliasta siili kasvattajaa joka vois auttaa leikkaamaan? Vai onko aivan pakko mennä eläinlääkärille...? En kuitenkaan (jos ei kukaan saisi leikattua) millää haluisi että pientä rauhotettaisiin tollasen takia.. Voisko niitä vaikka hioo mitenkää?

Apua tarvitaan! Alkavat kynnet jo mennä melkein tassun alle (ainakin kääntynyt jo pahasti)...