Viikko ja päivä! Tuffari-iltana tänne muuttaa uusi asukas, ponteva, määrätietoinen Hugo, jolla toinenkin nimi on varattuna: Wipunen. Juuri nimittäin tenttikirjasta luin että Vipunen olisi ollut Väinämöistäkin suurenmoisempi tietäjä.
Hugo Wipunen Murunen ja mitä nimiä vielä saaneekin, saa rakastavan kodin.
nuuskutettavaksi on hankittu ja askarreltu erilaiselta tuntuvaa ja erilaista ääntä pitävää, on tunnelia ja mutkatunnelia, tekeillä on pikkusokkelo, löytyy fleecesilppua pesän sisustustöihin. Kilisevä pyöritettävä, pyöritettävä joka ei kilise, pehmeä josta lähtee kevyt vinkaisu, muuten vain pehmeä... pallo johon piilottaa makupaloja, ja kuinka ajatella nuorta miestä ilman autoa... Suunnitteilla on riippumatto riippumattomalle nuorukaiselle. Urheilulliselle nuorukaiselle pyörä, myös hiekkalaatikko ja kylpytarvikkeita. Henkilökunta ompelee fleecepusakan, jonka taskuja Hugo voi tutkia iltarapsutusten ja yhteisen musiikinkuuntelun hetkellä. Samoin siinä voi sitten jouluna esittäytyä.
Hugo aloittelee blogia; Siilien puolesta on otsikko. Tämä taistelu on Hugon elämäntehtävä. Hugo toteaa olevansa tyytyväinen siihen että uuden kodin henkilökuntaan kuului sihteeri. Iloitsemme suurenmoisen onnistuneista valokuvista.
Jotta mistään ei koidu stressiä, lähtee Hugon syntymäkodista riittävästi tuttua hajua mukaan. ---- kuten Hugo sai minulta lahjaksi ensitapaamisellamme fleecesuikaleen, jota olin pitänyt yön yli puhtaalla iholla. Hugo hyväksyi lahjan mikä ilahdutti mieltäni.
Tervetuloa kotiin Hugo!
Tuli ikäväkin jo välissä, ja niin menin toistamiseen kohtaamaan nuorukaista. Kovasti on poika pulskistunut, siitä kehkeytyy komea mies. Totesin sen hyvin mielellään kuuntelevan kun sille lauloi siilimusiikkia, ja samoin tuttavuus eteni reippain ottein Hugon lähdettyä kiipeilemään pitkin hupparia. Vetoketjua piti ihmetellä, miksi fleeceen semmoista on kiinnitetty?