Yhdellä siileistäni poistettiin kohtu sektion yhteydessä, kun siihen olisi jäänyt niin paljon arpikudosta, että uusi tiineys olisi voinut olla vaaraksi. Leikkauksesta on nyt parisen vuotta ja ko tyttö, Wanda, täyttää joulukuussa 4 v ja on edelleen elämänsä voimissa
Leikkauksen jälkeisenä toipumisaikana piti rajoittaa sen liikkumista ja rasittumista, että arpi pääsee umpeutumaan, ja lisäksi pitää tilat erityisen puhtaana. Ratkaisin sen niin, että laitoin Wandan kankaiseen pentuaitaukseen ja pohjapaperiksi kertakäyttöisiä vuodesuojia, joissa siis valkoinen pinta, niin näki heti kun piti vaihtaa. Lämpömaton laitoin aitaukseen lisäksi, kun toipilaille yleisesti ottaen paras paikka on lämpöinen ja rauhallinen. Sitten lisäenergiaksi Nutriplus-geeliä ja viikon verran muistaakseni meni lääkärin määräämä kipulääkitys kahdesti päivässä, ja muutamassa viikossa Wanda oli taas oma itsensä. Niin ja juoksupyörää en laittanut ensimmäisiin päiviin aitaukseen, koska Wanda ei saanut rasittua, mutta oli kyllä niin voipunut, että tuskin siinä olisi jaksanut silloin juostakaan.
Kannattaa tosiaan erottaa tytöt toisistaan ainakin toipumisajaksi, koska helpompi se on pitää toipilaan tilat puhtaana, kun on vaan yksi sotkija. Ja ei sitten tarvitse rajoittaa toisen liikkumista. Jos tyttöjen suhtautuminen toisiinsa ei ole muuttunut, kun toinen on rauhassa saanut toipua leikkauksesta muutaman viikon, niin voi varmaan antaa palata yhteen
Vaikka siili onkin pääsääntöisesti erakko, niin kunhan tilaa vaan on reilusti, niin varsinkin vanhat naaraat monesti pystyy jakamaan reviirinsä ja jopa hakeutumaan toisen seuraan. Ainakin mitä ulkomailta olen kuullut ja omien siilien kanssa seurannut, kun ovat vapaana saaneet juosta yhtäaikaa. Itseasiassa juuri Wanda on muuttunut steriloinnin jälkeen sellaiseksi yltiösosiaaliseksi, että hakeutuu toisten siilien lähelle, eikä muut tytöt ota sitä uhkana eikä pojat tahdo ymmärtää sen päälle, että onko kissa vai kala..
Tsemppiä toipumisaikaan!