Matalasta maavarastaan (ja usein tahmaisista tassuistaankin) johtuen siilit ”keräävät” helposti lattialta hiuksia ja langanpätkiä, jotka voivat kiertyä tiukasti pienten jalkojen ympärille ja aiheuttaa niihin turvotusta, haavaumia ja pahimmillaan kuolion. Hiusten varalta siilin jalat olisikin hyvä tarkistaa joka päivä, ja siilin jaloitteluhuoneessa kannattaa imuroida usein.
Jos vahinko kuitenkin pääsee tapahtumaan, kannattaa koettaa katkaista hius- tai lankamytty pienten kynsisaksien avulla. Mikäli hiuksen tai langan pää löytyy, voi koko kietoutuneen pätkän myös varovasti kieputtaa pois jalan ympäriltä. Jos jalka kuitenkin jo sinertää tai on todella turvoksissa, saattaa erityisesti ohuita hiuksia olla mahdoton poistaa omin avuin. Tällöin siili kannattaakin kiikuttaa mahdollisimman nopeasti eläinlääkärin vastaanotolle. Kun hiukset tai langanpätkät on saatu irrotettua, on hyvä tarkistaa, onko iho ehtinyt hiertyä rikki. Jos on, haavaumakohta olisi tärkeää pitää mahdollisimman puhtaana (desinfiointi esim. Septidinillä ja Betadinella), ja lisäksi sitä voi rasvata eläimille tarkoitetulla haavavoiteella (esim. Terrapoly vet tai Basibact-jauhe, josta on ollut erityistä hyötyä nivelkohtiin syntyneissä haavoissa, jotka aukeavat helposti uudelleen).
Siilien pienet jalat ovat alttiita myös muille vahingoille, joista tavallisimpia ovat kenties kynnen katkeaminen ja siitä aiheutuva runsas verenvuoto. Lisäksi pieniä haavaumia voi aiheuttaa esimerkiksi liian karhea juoksupyörä tai erilaiset asumuksen rakenteet. Tällaisissa tapauksissa tärkeintä on loukkaantuneen kohdan puhtaana pito tulehduksien välttämiseksi. Siilin asumuksen kuivikkeet tai muu pohjamateriaali kannattaa vaihtaa päivittäin ja juoksupyörän väliaikaista käytöstä poistamista kannattaa harkita. Kipeää kohtaa olisi hyvä desinfioida ja kylvettää lämpimässä vedessä 1-2 kertaa päivässä, ja sen päälle voi levittää lemmikeille suunnattua haavavoidetta. Älä unohda korjata haavauman aiheuttajaa pois siilin ulottuvilta, jos sen suinkin vain onnistut paikantamaan!
Siilit voivat joskus myös joutua toisten eläinten tai lajitoveriensa puremiksi. Tämän vuoksi toisilleen vieraita siilejä tai siiliä ja kissaa, koiraa, frettiä tai muuta vastaavaa lemmikkieläintä ei koskaan kannata jättää valvomatta yhteen. Jos purija on ollut pienen siilinpoikasen emo, olisi ainakin kyseinen poikanen erotettava emosta ja hoidettava käsiruokinnalla luovutusikäiseksi. Joidenkin naaraiden nimittäin tiedetään jopa purreen omien poikastensa raajoja poikki, joskin tämä saattaa liittyä myös siiliemojen toisinaan poikasiaan kohtaan harjoittamaan kannibalismiin. Pienet puremat parantuvat yleensä itsestään, mutta suuremmat voivat vaatia puhtaanapidon ja rasvauksen lisäksi antibioottikuurin.
